NHL Power Week 5: New York, New York

Viikko on taas vierähtänyt ohitse ja ollaan askel lähempänä pudotuspelejä. Kuten hyvin usein NHL:n kohdalla voi todeta, mikään joukkue ei ole niin huono aluksi kuin miltä näyttää tai niin hyvä kuin antaa ymmärtää.

1. New York Rangers ja norjalainen taskuraketti liekeissä

Manhattanin ylpeys New York Rangers on voittanut yhdeksän ottelua putkeen. On ollut aivan sama onko luukulla ruotsalainen supertähti Henrik Lundqvist tai raumalainen huuliveikko Antti Raanta, voittoja satelee. Kuten toisessa Power Weekissä mainitsin, Raanta koppailee kiekkoja todennäköisesti kotipeleissä ja näin on käynytkin. Lue loppuun

#änäriseksuaalit osa 1: Laitetaanko Malkin lihoiksi?

Sain pari kuukautta sitten ajatuksen – radiotyön innoittamana – tehdä NHL-ohjelmaa Youtubeen. Idean taustalla on se, että meitä sohvamanagereita ja jääkiekon ”asiantuntijoita” on piilossa liian paljon ja haluan saada nimenomaan heidän äänensä kuuluville.

Toivon saavani videosta asiallista palautetta liittyen aiheeseen ja siihen, että mikä tällaisessa videossa toimii ja mikä ei. Jokaisessa jaksossa käydään yksi aihe läpi ja videoita ilmestyy aina kun aihe ja vieras jostain ilmestyy.

Ensimmäiseen jaksoon sain vieraaksi tuttuni Eeli Wördmanin, jonka olen kohdannut serkkuni kautta erinäisissä illanistujaisissa ja keskustellut NHL:stä. Ensimmäiseksi aiheeksi valitsimme monellekin suomalaiselle tärkeän Pittsburgh Penguinsin, jolla on monen tähtiluokan pelaajan vuoksi palkkakatto-ongelmia ja joukkueesta uupuu syvyyttä.

Olkaa hyvä:

Pingvinöikö Ray Shero Devilsin?

New Jersey Devils pudotti kuukauden pommin ja ilmoitti Lou Lamoriellon väistyvän GM:n pallilta ja tilalle astui Pittsburgh Penguinsista kenkää saanut Ray Shero. Kun sanon, ettei kukaan odottanut uutisia, niin tarkoitan sitä. Lamoriello jää edelleen seuran presidentiksi oltuaan 28 kautta seuran toimitusjohtajana. Monipuolinen Lamoriello on toiminut myös joukkueen valmentajana kolmeen otteeseen. Voitaisiin siis sanoa, että Lamoriello on pitkälti New Jersey Devils. Siksi uutinen oli todellinen paukku.

Ensi kaudeksi Shero saa ensi tehtäväkseen palkata itselleen päävalmentajan. Moni olettaakin, että penkin taakse päätyy Dan Bylsma, joka sai Sheron kanssa samana kesänä kenkää Pingviineistä. Muita vapaana olevia huippuvalmentajia ovat muun muassa Sharksin entinen päävalmentaja Todd McLellan ja Detroit Red Wingsistä vapautuva Mike Babcock.

Babcockin tulevaa osoitetta voidaan vain arvailla, mutta McLellan on ollut tiiviissä yhteydessä tuoreen Oilers-toimitusjohtajan, Peter Chiarellin kanssa ja pidetään hyvin todennäköisenä, että McLellan päätyy Albertaan valmentamaan tulevaa supertähteä, Connor McDavidia. Bylsma on omissa kirjoissanikin varteenotettavin vaihtoehto. Ehkä Bylsma piti sapattia niin kauan kunnes vanha kamu saa uuden pestin?

Ensi kauden joukkue

Uskoisin että Shero rakentaa joukkuettaan maltilla. Ensi kesänä tuskin nähdään mitään kaikkien aikojen treidiä, missä Penguins treidaa Jevgeni Malkinin Devilsiin ja toiseen suuntaan liikkuu kolmesta neljään pelaajaa sekä ykköskiekan varausoikeus (Nyt kun tämä on sanottu, niin se varmasti tapahtuu). Malkinin treidiä Devilsiin on nimittäin spekuloitu suurestikin nyt kun Shero vaikuttaa joukkueessa.

Treidejä varmasti tapahtuu, mutta missä asiat ovat kohdallaan ja missä ei?

Joukkueen alakerta on suhteellisen hyvällä mallilla tulevaisuutta ajatellen. Kun Marek Zidlickyn muutaman kauden mittainen pyrähdys Devilsissä päätyi Red Wingsiin vaihdossa kolmannen kierroksen varausoikeuteen. Ensi kaudella pakistoa johtaa 22-vuotias ruotsalaispakki Adam Larsson ja amerikkalaisveteraani Andy Greene. Kaksikon takaa löytyy tulevaisuudenlupaus Jon Merrill, mutta muuten pakiston tilanne on hyvinkin auki. Suurin osa sopimuksista on katkeamassa ja arvelisin että Shero valitsee uusia miehiä tehtäviin. Kenet? Vain luoja tietää.

Maalivahtiosasto on hyvällä mallilla Cory Schneiderin myötä.

Ongelmat ovat hyökkäyspäässä, jossa on painolastia mihin kuuluu myös suomalaishyökkääjä Tuomo Ruutu. Muita alisuorittajia suhteessa menetettyyn dollariin olivat Travis Zajac ja Dainius Zubrus, joka teki kolmella miljoonalla dollarilla kymmenen tehopistettä. Positiivinen yllätys oli entinen tulevaisuuden toivo Steve Bernier, joka teki rapiat päälle puolella miljoonalla 67 pelissä 32 pistettä. Joukkue on varmasti rakennettu syvyyttä ajatellen, eli sen sijaan että tuhlattaisiin 15 miljoonaa dollaria kahteen kaveriin, on käytetty kolme miljoonaa viiteen kaveriin jotka eivät saa mitään aikaiseksi. Ajatus on ollut timanttinen, mutta toteutus jotain aivan muuta.

Shero voitti aikoinaan Stanley Cupin joukkueella, missä oli suhteellisen edullisen Malkin ja Kris Letang yhdistettynä todella syvään hyökkäysmateriaaliin, missä oli muun muassa Jordan Staal, Miroslav Satan ja Ruslan Fedotenko. Nyt Shero joutuu ottamaan käsikranaatin ja heittämään sen koppiin. Kalleimmat pelaajat hyökkäyspäässä ovat viiden miljoonan Mike Cammalleri, seuraikoni Patrik Elias ja aivotärähdyspotilas Ryane Clowe, jonka uran jatkumisesta ei ole tietoa. Keskitasoa kalleimmista pelaajista Michael Ryderin sopimus on katkolla ja tuskin saa jatkoa. Samaan kategoriaan kuuluu puolentoista miljoonan arvoinen Martin Havlat.

Free Agent Frenzy

Shero tulee olemaan aktiivinen hyökkäyspään suhteen ja ensimmäiset markkinat käydään, kun tämän kauden sopimukset umpeutuvat. Oikeastaan isoin kala hyökkäyspäähän on Martin St. Louis. Marty tekee varmasti Rangersin kanssa jatkon, joten ykköskorin maalinsylkijää ei ole puhelinsoiton päässä. No eihän se New Jersey kaukana ole.

Ikääntymään päin oleva Shawn Horcoff ei ole koskaan ollut maalivahtien kauhu, joten vapaa-agenttihulinat tuntuvat ainakin allekirjoittaneen mielestä kaukaa haetulta.

Shero tarvitsee uuteen joukkueeseensa kipeästi maalintekovoimaa, sillä Devils teki viime kaudella kolmanneksi vähiten kasseja koko liigassa. Paras maalintekijä oli 27 kaappia tehnyt Cammalleri, joka on todella kaukana ykköskorin miehestä. Joukkue onkin yritetty rakentaa siten, että siellä olisi kolme ketjua tasaista massaa, mutta arvelisin että uusi Devils on rankasti erilainen kuin vanha Devils. Uudella toimarilla ja uudella valkulla on nimittäin joukkueen rakentamisesta varmastikin erilainen näkemys kuin Lamoriellolla.

Varaustilaisuus

Devils on varmasti mielenkiintoisimpia joukkueita Draftin yhteydessä. Se yrittää varata itselleen uuden ykköskorin miehen ja tulevan kesän varaustilaisuus on siihen otollinen paikka. Devils varaa seitsemäntenä, johon on veikkauksissa arveltu suomalaista huippulupausta, Mikko Rantasta.

Rantasen varaus ei olisi mikään yllätys, sillä käsittääkseni nuori turkulainen pystyy tarvittaessa pelaamaan myös keskellä. Mutta yhtä hyvin Devils voi varata Mathew Barzalin. Rantasen osakkeet ovat myös tällä hetkellä sen verran korkealla, että sijoitus voi myös nousta ja hän päätyy Hurricanesiin tai mikä pahinta – Toronto Maple Leafsiin.

Ainoa vaihtoehto saada nopeasti voimaa hyökkäyspäähän on varata NHL-valmis hyökkääjä tai treidata kärkipään varausvuoro muutaman kaverin kera. Uskoisin, että Shero on maltillisempi ja antaa kauden kulkea omalla painollaan ja hankkii lyhyitä sopimuksia. 2016 kesällä on tiedossa jälleen hyvätasoinen varauskesä, jolloin voidaan saada lisää nuoria kavereita rakentamaan tulevaisuutta ja Free agent frenzyssäkin on tätä kesää parempia kaloja. Ellei jopa haukia.

NHL Power Week 10 ja 11 – Taas lähti koutsi

Tällä kertaa Power Weekissä on luvassa tuplajakso pyhien takia. Pelittömiä päiviä on ollut välissä ja Viitossentterikin on pitänyt hieman taukoa kirjoittamisesta, mutta nyt kinkkua aletaan sulattelemaan myös sormista.

Devils valmentajaruletin seuraava osanottaja

Konferenssin toiseksi viimeisenä oleva New Jersey Devils sai tarpeekseen ja erotti päävalmentajansa Peter DeBoerin. Neljän kauden aikana Deboer saavutti kerran Stanley Cupin finaalit, mutta muuten tulos on ollut heikonlaista.  DeBoerin korvaa toistaiseksi seuran toimitusjohtaja Lou Lamoriello, jonka aikaisemmat päävalmentajapestit Devilsissä ovat osuneet vastaaviin tilanteisiin.

Lamoriellon esiinmarssi on jälleen kerran siirtymä, jonka pituudesta ei ole selkoa. Joko uusi käskyttäjä löytyy tällä kaudella tai sitten etsintä tehdään kunnolla pitkän tähtäimen suunnitelmaa silmällä pitäen. Jokohan Paul MacLeanin puhelin on soinut?

Sarjataulukkokatsaus

New York Rangers on kovassa lennossa tällä hetkellä. Vaikka viime yönä takkiin tuli Starsilta, joukkue oli peräti kahdeksan ottelun voittoputkessa. Alkukauden vaikeuksissa ollut Columbus Blue Jackets on voittanut viimeisestä kymmenestä ottelustaan kahdeksan ja hävinnyt varsinaisella vain yhden. Kauden ailahtelevimmin esiintynyt Dallas Stars elää ja kuolee ykkösketjunsa mukana, mutta nyt on taas hyvä jakso menossa. Kymmenestä ottelusta seitsemän voittoa.

Panthers on lunastamassa odotuksia. Ennen kauden alkua joukkuetta povattiin useammassakin arviossa pudotuspelijoukkueeksi, mutta kauden alku ei näyttänyt lupaavalta. Joukkue hävisi maalin pelejä maalinteon ontuessa. Nyt sihti on kohdallaan ja ketjut alkavat loksahtelemaan paikalleen joten joukkue on näyttänyt tahtikapulaa otteluissa. Joukkue pelaa todella tasaisesti – ei suuria voittoja ja ei voittoputkia. Ainoastaan voittoja sieltä täältä ja nyt divisioonassa tilanne on seuraava: Pisteen ero Boston Bruinsiin ja kolmen pisteen ero Toronto Maple Leafsiin – ja neljä ottelua vähemmän pelattuna.

Mikael Granlund ranneleikkaukseen, Komarovin sairausloma päättymässä

Mikael Granlund loukkasi ranteensa, kun Dustin Byfuglien taklasi häntä sääntöjen vastaisesti. Mikke joutui leikkauspöydälle ja näin ollen joutuu olemaan noin neljä viikkoa sivussa. Granlundin kausi ei ole pisteiden valossa ollut toivotunlainen, sillä pisteitä on 32 ottelussa tullut vasta 15. Wild on divisioonassa viidentenä, seitsemän pistettä Jetsin perässä. Otteluita joukkue on pelannut kolme vähemmän.

Toronto Maple Leafsissa pelaavan Leo Komarovin sairausloma lähenee loppuaan, sillä joukkueen apuvalmentaja Steve Spott sanoi, ettei Komarovin pelaaminen viikonloppuna ole poissuljettua. Pitänee kuitenkin muistaa, että Leksa ei ole pelannut kuukauteen joten täyden kontaktin harjoittelua tarvitaan vielä.

Penguinsin saikkarilista naurettavan pitkä

Parhaimmillaan joulun alla joukkueen kokoonpanosta puuttui kaikkiaan kymmenen avauskokoonpanon miestä ja kakkosvahti. Osalla vammoja ja osalla surullisen kuuluisa sikotauti. Tällä hetkellä joukkue saa sentään nauttia Sidney Crosbyn, Jevgeni Malkinin ja Kris Letangin pelaamisesta, mutta silti poissaololistalla on edelleen muun muassa: Pascal Dupuis, Christian Ehrhoff, Olli Määttä, Patric Hörnqvist, Steve Downie, Paul Martin ja miksei myös tällä kaudella kohtalaisesti pelannut Blake Comeau.

Joukkue on divisioonan kärkipaikalla ja on pitkälti hyvän maalivahtipelin turvin pystynyt säilyttämään asemansa.

Jakub Voracekin lentokeli jatkuu, Seguin edelleen maalipörssin piikkipaikalla

Tasaisesti alkukauden pisteitä nakutellut Jakub Voracek ei osoita tahdin laantumisen merkkejä. Laiturilla on kolmen pisteen kaula kakkosena olevaan Tyler Seguiniin ja kolmen pisteen sisällä on Seguinin lisäksi neljä pelaajaa, muun muassa ketjukaveri Claude Giroux.

Alkukauden komeetta Sidney Crosby kärsii myös joukkuekavereiden loukkaantumisista. Vaikka Sid on maailman paras pelaaja, yksin tulosta ei kuitenkaan tule, kun kahden ensimmäisen ketjun pelaajista puuttuu suurin osa. Eniten näkyy kuitenkin Hörnqvistin uupuminen, joka nakutteli syötöistä sisään kiitettävään tahtiin. Voracekin ja Girouxn kemia toimii kuin märkä uni.

Neljä pelaajaa on iskenyt tällä kaudella yli 20 kaappia, maalipörssin johdossa oleva Seguin (25), Rangersin kanssa uuden tuulen löytänyt Rick Nash (23), unelmakautta pelaava Vladimir Tarasenko (22) ja maalikuninkuussuosikki Steven Stamkos (20). Jos pitäisi näistä arvata maalikuningas, niin suosikkejani ovat Stamkos ja Tarasenko. Ensiksi mainittu pelaa eniten maaleja hakkaavassa joukkueessa ja jälkimmäinen tekee niitä vaikka yksin. Seguin on toki tehnyt paljon maaleja, mutta Stars pelaa todella vuoristoratamaista kautta.

Maalivahtien tasoa aletaan mittaamaan nyt

Maalivahtien osalta kilpailu titteleistä alkaa nyt. Alkukauden lapsukset ja poikkeukselliset tilastokummajaiset karisevat jaloista ja jyvät erottuvat akanoista. Henrik Lundqvist on löytänyt vihdoin vireensä ja se on näkynyt joukkueen voittotilastoista. Islandersin alkukauden lento voitiin laskea pitkälti maalinteon ansioksi, mutta myös Jaroslav Halak on löytänyt tasonsa ja on viimeiset kymmenen peliä ollut pääosin huikea.

Alkukauden parhaat maalivahdit olivat kiistatta Pekka Rinne, Marc-Andre Fleury ja Carey Price. Ensiksi mainittu kirkkaasti paras. Rinne on niin huikea, että sitä on vaikeaa edes sanoin kuvailla. Rinne on ollut jokaisessa tärkeässä tilastossa kärjessä, ja näistä tärkeimmät on voitot.

Uudenvuodenpäivänä pelataan Talviklassikko

Washington Capitals ja Chicago Blackhawks kohtaavat uudenvuodenpäivänä ulkoilmaottelussa. Joukkueet kohtasivat edellisen kerran marraskuun 7. päivä Chicagossa ja se päättyi Blackhawksin 3-2-tappioon. Molemmat joukkueet ovat hyvässä vireessä ja fanit ovat saaneet nauttia molempien joukkueiden arjesta ”Road To The Winter Classic”-sarjassa.

TV-sarja on mielestäni ollut jälleen kerran onnistunut. Siinä missä ensimmäinen jakso oli hieman tavanomainen ja aikaisempia kausia toistava, toinen jakso oli traagisuudessaan koskettava. Jaksossa jouduttiin käsittelemään Blackhawksin nuoren huoltajan, Clint Reifin menehtyminen.

Sarjan kolmas jakso esitetään Viasatilta uudenvuoden aattona ja itse ottelua käsittelevä viimeinen jakso viikko uudenvuoden jälkeen.
——————————-
Loppukevennyksen aiheena on Dany Heatley. Tasaista laskusuuntaa ollut ura sai yhden viimeisimmistä silauksista, kun Ducks siirsi 33-vuotiaan entisen maalitykin waiver-listan kautta AHL-joukkue Norfolk Admiralsiin etsimään peli-ilmettä. Hän kävi pelaamassa kaksi ottelua loukkaantumisen jälkeen Norfolkissa totuttautuakseen pelaamaan. Tuloksena 0+0 ja -3. Nivusvaivoista kärsineestä ”Heateristä” povailtiin alkukaudesta irtokiekkojen poimijaa Corey Perryn ja Ryan Getzlafin rinnalle, mutta suunnitelmat ja toteutus eivät kohdanneet.

Ennen tätä kautta Heatley on pelannut viimeksi AHL:ssä… hetkinen… ei koskaan. Draftin kakkosena varattu Heatley siirtyi parikymppisenä NCAA:sta suoraan Trashersin pelaavaan kokoonpanoon ja kiskaisi vaatimattomat 67 pistettä tauluun. Parhaina kausina Senatorsissa pisteitä tuli kaudessa yli sata ja maaleja 50. Viimeksi 60 pistettä on ylittynyt neljä kautta sitten Sharksissa, kunnes hyökkääjä lähti Minnesota Wildiin pelaamaan.

En ole juuri koskaan pitänyt Heatleystä. Lähes aina omaan suuntaan selkä suorana ja useimmiten myös hyökkäyssuuntaan. Perinteinen Heatleyn maali syntyi oikea-aikaisella roiskaisulla irtokiekkoon. Nykyään pitäisi tehdä kentällä hieman enemmän.

NHL Power Week – 1

NHL-kautta on pelattu kymmenisen päivää. Erinäisiä johtopäätöksiä on jo ehditty vetää 4-6 pelin perusteella. Esimerkiksi hätäisimmät ehtivät Steven Stamkosin tulevan kauden flopiksi perustuen siihen, että Rick Nash on Martin St. Louisin vierellä nakutellut aikamoisella vauhdilla häkkejä, sillä Nashin viime kausi oli pelihistoriaan nähden katastrofi ja ”Marty” hankittiin vasta loppukaudesta. Spekulointien jälkeen ”Stammer” teki kahdessa pelissä viisi maalia. Liigan paras maalintekijä on sitä itseään, vaikka vierellä olisi kuka.

On turhan aikaista tehdä mitään lopullisia johtopäätöksiä pelaajien vireestä. Sidney Crosby tuskin alkuvauhdin perusteella yltää 160 pisteen kauteen ja Nash ei varmastikaan tee yli 80 maalia kaudessa. Nollakerholainen Aleksander Barkov tuskin myöskään jää nollaan pisteeseen kauden päätyttyä.

Viikon poiminnat

Pittsburgh Penguinsin ylivoima
Pensin ylivoimakuviot ovat kunnossa. Joukkueen ylivoimaprosentti on 47,1%, joten viimeistely on ollut kunnioitettavan tehokasta. Joukkue laukoo sektorista ja kuvio pelataan b-pisteen kaarelle, kun monet joukkueet sortuvat laukomaan liian kaukaa.

Crosby on niin kovassa vireessä, että Patric Hörnqvistkin on tehnyt kaksi pinnaa per peli.

Rick Nashin udelleen löytynyt maalivainu
Kuusi ottelua, seitsemän maalia. 40 maalia yhden kauden aikana meni puhki yli viisi vuotta sitten, jolloin pisteitäkin kertyi lähes 80. Sama tahti tuskin jatkuu, sillä se tarkottaisi yli 80 maalin kautta. Sellainen ihme on nähty viimeksi kaudella 1990-91, kun Brett Hull teki 86 kaappia. Nash kulkee vuoristorataa kauden aikana ja arvelisin, että kuiva kausi tulee hyvinkin pian.

Vatanen on ylivoimapelote
Viime kauden karusellissa viettänyt Sami Vatanen pelaa tasakentällisin kolmosparissa Clayton Stonerin kanssa. Kaksikko on siitä ihanteellinen, että Stoner hoitaa peruspuolustamisen ja Vatanen kiekollisen puolen. Vatanen on katsottu kiekollisena niin kovaksi luuksi, että pelaa joukkueesta ylivoimaisesti eniten ylivoimaa. Tämä on myös tuottanut tulosta, sillä Vadulla on eniten ylivoimapisteitä kaikista joukkueen pelaajista.

Olen alkanut pitämään Jori Lehterästä
Olen aina ennen pitänyt Lehterää yliarvostettuna pelaajana. Siirtymä KHL:stä NHL:ään voi olla pelitavassa pienimuotoinen kulttuurishokki, kun kaikki missä on ennen onnistunut, pitäisi tehdä vielä pykälää kovemmassa vauhdissa, ahtaammassa tilassa ja nopeammin. Ennen olin sitä mieltä, että Lehterä valitsee helpomman tien. Viime kevään MM-kisoissa Lehterä vuodatti lehdistölle kuinka vaikeaa oli pelata valkovenäläisen yleisön edessä ja että ”tule itse pelaamaan” ja niin edelleen.

Lehterä on kaivanut itsestään jotain sellaista esiin, mitä en tiennyt olevan olemassa. Lehterä on nyt silmissäni väkivahva NHL-härkä, joka nostaa tasoaan pelistä toiseen. Nyt kun Paul Stastny loukkaantui, vastuu ja peliaika kasvaa. Väitän Lehterän käyttävän sen paremmin kuin moni uskookaan. Viime yön ottelusta Anaheim Ducksia vastaan Lehterä joutui jäämään pois flunssan takia. Muussa tapauksessa tontti olisi ollut kakkosen keskellä.

New York Islanders
Viisi peliä ja neljä voittoa. Kesällä Islandersin ylihintaisille hankinnoille naureskeltiin, mutta hintalappu alkaa menettämään merkitystään kun huomataan että tulosta tulee. Vaikka joukkue on päästänut taakseen kolme maalia ottelua kohden, se on tehnyt lähes neljä. Tuloksen takana on pitkälti John Tavaresin lentokeli. Pitkällä tähtäimellä pitäisi saada tukittua oman pään reikiä, mutta suunta on oikea. Jos ja kun kausi on onnistunut, muutto Brooklyniin ensi kaudeksi on kivuton.

Wildin ykkösylivoima
Kaikkialla ei kuitenkaan ylivoima pelaa suomalaisvahvistuksista huolimatta. Minnesota Wildin ylivoima ei ole tuottanut vielä maaliakaan, vaikka yrityksiä on ollut peräti 17. Ongelma ei liene niinkään ykkösylivoiman koostumuksessa (Koivu-Parise-Vanek-Suter-Pominville), vaan tavassa pelata. Viisikon liikkuminen oli jähmeää ja tilanteet päättyivät pääasiallisesti maalinedustapainiin, jossa kiekosta on taistelemassa NHL:n peruspakkia 10cm lyhyempi Zach Parise.

Joukkue on päästänyt vain maalin per ottelu. Hallitsevaa mestaria, Los Angeles Kingsiä vastaan joukkue hallitsi näennäisesti koko ottelua. Kingsin maalivahti Jonathan Quick oli säälimättömässä kunnossa, mutta myös Wild ei päässyt oikein kunnon tekopaikoille. Laukauksia tuli, mutta ne olivat joko ponnettomia yrityksiä siniviivan perukoilta tai liian läheltä. Varsinaiselta maalintekosektorilta vetoja tuli vain vähän.

Wildilla on NHL:än vähiten fyysinen joukkue. Pelaajistossa ei ole juurikaan kovaa taklaavia järkäleitä, vaan painotus on taitopuolella. Lisäksi pelaajat ovat keskimäärin aika pienikokoisia.

Wild on varmasti NHL:än eurooppalaistyylisin joukkue. Se on myös rasite. Isot kalifornialaisjoukkueet Ducks ja Kings heittelivät Wildin pelaajia välillä säälimättömästi. Kingsin kohdalla se ei ollut vain niin näkyvää kuin Ducksia vastaan pelatussa pelissä, mutta se oli läsnä.

Panthersin hyökkäyspeli
Viisi peliä, viisi maalia. Tällä hetkellä joukkueen kaikki energia menee oman pään puolustamiseen ja kun pitäisi lähteä hyökkäykseen, täytyy vaihtaa tuoreet miehet kentälle. Mitään ottamatta Barkovilta pois, missään NHL-joukkueessa ei pitäisi olla sellainen tilanne, että vuosi sitten varattu pelaaja pelaa ykkössentterinä. Barkov on pelaajana huipussaan vasta 6-7 vuoden päästä. Silloin nähdään mikä on todellinen taso ja miten lahjakkuutta on työstetty. Barkovin ja Jonathan Huberdeaun suuri vastuu kertoo vain siitä, että Pantherissa ei kaikki ole hyvin kärkiketjujen osalta.

Barkov pelaa joukkueensa ykkössentterinä vasta 19-vuoden iässä. Vaikka ykköspelintekijältä odotetaan vastuun mukaisia pisteitä, on Barkov pelaajana vasta raakile, jolla on huikea potentiaali olla liigan parhaita pelaajia. Panthers on tehnyt viidessä pelissä viisi maalia, joten hyökkäystä on työstettävä enemmän. Intensiivisellä puolustamisella on saatu neljä pinnaa aikaiseksi.

Sabres on huonompi kuin kukaan luuli
Buffalosta odotettiin heittopussia jo ennen kaudenalkua, mutta meno on jopa huonompaa kuin kukaan oletti. Joukkue ei saa mitään itsestään irti ja ottelut muistuttavat vanhaa kunnon isät-pojat-peliä. Kymmenen voittoa ennen vuodenvaihdetta on lottovoitto.

80-luvun dynastiajoukkue on ahdingossa
Siinä missä Albertan toinen joukkue Flames on hyvässä lennossa, Oilers kyntää pohjamutia. Yksi piste. Joukkue pääsi valitsemaan kolmena vuotena perättäin ensimmäisenä ja joka kerta haaviin tuli hyökkääjä. Joukkueen ykköspakki on Justin Schultz, joka on vielä kaukana ykköspakin profiilista. Puolustuksesta puuttuu kokemuksen tuomaa varmuutta.

En tiedä mitä Oilersin pelaajakehityksessä tehdään väärin, mutta esimerkiksi Ryan Nugent-Hopkins on edelleen liian kevytrakenteinen ollakseen 186 senttinen ykkössentteri. Painoa, eli lihasta pitäisi olla 6-7 kiloa lisää.

Joukkue tarvitsee todella ison rakenteellisen muutoksen pärjätäkseen tulevaisuudessa tai edessä on lopullinen näivettyminen.

Penguins, Rutherford, Bylsma ja Jokinen

Pens yllätti kaikki ja palkkasi 65-vuotiaan Jim Rutherfordin joukkueen uudeksi toimitusjohtajaksi. Rutherford siirtyy Penguinsin leiriin Carolina Hurricanesin toimitusjohtajan pallilta.

Rutherfordin palkkaaminen oli sikäli yllätys, että vuoden 2006 kannusta huolimatta Rutherfordia ei tunneta hirvittävän menestyneenä toimitusjohtajana. Verrattuna Penguinsin ex-toimitusjohtajaan Ray Sheroon, Rutherfordin meriittilista on jopa vähän onneton. Muutama erittäin onnistunut treidi, mutta niitä löytyy kaikilta toimitusjohtajilta. Hurricanes on viimeksi ollut pudotuspeleissä vuonna 2009, häviten konferenssifinaaleissa juuri Penguinsille voitoin 4-0. Ruthefordin 20 vuoden aikana Canes on ollut jatkopeleissä vain viisi kertaa, kun Sheron kahdeksan vuoden aikana Pens on ollut tosipeleissä kahdeksan kertaa.

Ensitöikseen Rutherford erotti odotetusti joukkueen päävalmentajan Dan Bylsman ja ilmoitti, että joukkueen varatoimitusjohtajana jatkaa Jason Botterill, joukkueen virkaa tekevä toimari, kun Shero lähti. Muun valmennusjohdon kohtalo selviää, kun uusi päävalmentaja on palkattu.

Rutherford ilmoitti medialle, että aikoo viipyä joukkueessa kahdesta kolmeen kautta, mikä haiskahtaa siltä, että Rutherford jää Penguinsin jälkeen eläkkeelle ja Botterillista koulutetaan seuraavaa toimitusjohtajaa. Luultavasti muut ehdokkaat pestiin olisivat halunneet pidempää sopimusta ja Botterill olisi taasen painanut kytkintä, mikäli olisi joutunut odottamaan viisi vuotta päästäkseen toimitusjohtajaksi.

Kenet Rutherford palkkaa valmentajaksi?

Rutherford ei varmastikaan aikaile uuden valmentajan palkkaamisessa ja ajatustyötä asian eteen on tehty. Rutherfordin tehtävä on sikäli helppo, että valmentajaehdokkaiden houkuttelu ei luulisi olevan kovin työlästä. Kuka nyt ei haluaisi valmentaa Sidney Crosbyä tai Geno Malkinia?

Joku on väläytellyt jälleen kerran John Tortorellan nimeä, mutta joukkueessa jossa on yksikin supertähti, Tortorella on virheaskel ja luulen myös Penguinsin johdon tiedostavan tämän tosiasian. Etenkin kun joukkueessa supertähtiä on kaksi ja kolme, jos Kris Letang lasketaan.

Kokeneita päävalmentajia markkinoilla ei juurikaan ole (enää), joten oma veikkaus on AHL-tason päävalmentaja organisaation ulkopuolelta. Bylsma tuli aikoinaan Penguinsiin joukkueen AHL-seurasta, Wilkes-Barre/Scranton Penguinsista, joten on pienenpieni mahdollisuus, että päävalmentajaksi tulee joku nykyisestä valmennusryhmästä. Kevään ja kesän aikana Penguins on osoittanut, että yllätykset ovat enemmän kuin todennäköisiä.

Bylsman uusi osoite?

Rutherford painotti haastattelussa, että Bylsman erottaminen ei ollut hänen päätöksensä, vaan seurajohdon, mikä herättää kysymyksen, että miksi ihmeessä Bylsmaa ei voitu erottaa Sheron erottamisen yhteydessä ja toisekseen, miksei hänen annettu neuvotella uudesta työpaikasta. Ei kai mies nyt niin pahaa ole seuralle tehnyt, että noin pitää kohdella?

Bylsma tuskin pitää välivuotta, vaan on nälkäinen näyttämään Penguinsille, että hänen erottamisensa oli virhe ja etsinnee heti uuden työpaikan. Ainakin Canucksissa ja Panthersissa (Hurricanes olisi jo liian mehukas osoite) ollaan varmasti kiinnostuneita Bylsman palveluksista. Jälkimmäinen on antanut ymmärtää, että olisi erittäinkin kiinnostunut Bylsman palveluksista. Ilmoitin tuossa jo yli kuukausi takaperin, että mikäli Bylsma erotetaan, painelee hän varmasti Floridaan.

Jokisen uusi osoite

Rutherfordin saapumisen myötä Jussi Jokinen ja Brent Sutter lähtevät joukkueesta sopimuksen päättymisen jälkeen. Jokinen olisi varmasti yrittänyt tehdä Pensin kanssa jatkosopimuksen, mutta Rutherfordin pistettyä Jokisen waiver-listalle, hän tuskin on kovin innokas jatkamaan töitä Rutherfordin komentamassa seurassa.

Jokinen, joka on Bylsman suosikkipoikia, haluaisi varmaan kulkea valmentajansa mukana uuteen seuraan. Kuukausi takaperin mehustelin myös, että mikäli Bylsma menee Panthersiin, menee Jokinen hänen mukanaan sinne 20-25 miljoonan ja viiden vuoden sopimus taskussaan. Monipuoliselle ja älykkäälle Jokiselle Panthers olisi hyvä koti, jossa kokeneelle pelaajalle annetaan vastuuta roppakaupalla.

Kahden viikon sisällä ollaan varmasti viisaampia.