”Anna sakkoa, saatana”

Liigan toimitusjohtaja Kimmo Rannisto vavisutti Iltasanomien (ja Radio Rockin)haastattelussa suomalaisen jääkiekkokulttuurin perustuksia ja kertoi, että Liiga harkitsee ensi kaudeksi sakkorangaistuksia tuomareille mussuttamisesta. Etenkin valmentajilla on tapana otteluiden jälkeen kritisoida tuomaritoimintaa melko kovallakin kädellä.

Liigan ratkaisun taustalla on kokonaisen kulttuurin muuttaminen maassa, missä ollaan tehty taidetta valittamisesta. Valmentajat ovat turhautuneita tuomareihin, jotka tekevät tehtäviään sivutyönä. Ottelun kaksi muuta valtiovaltaa tienaavat keskimäärin kaksinkertaisesti kentällä viilettävään erotuomariin verrattuna. Liigaa ja erotuomarikerhoja taas ärsyttää kuunnella julkista valittamista milloin mistäkin. Henkilökohtaisesti ymmärrän kumpaakin osapuolta.

Olin katsomassa Turun Palloseuran ja Vaasan Sportin välistä ottelua ja kesken ottelun eräs pitkän linjan kiekkoilija huusi erotuomarille:”SAATANAN PASKA!”.Tällaisen lausahduksen taustalla on täydellisen kunnioituksen puute erotuomaritoimintaa kohtaan.

En sano, että pohjoisamerikkalaisessa kiekkokulttuurissa ei valitettaisi pelin aikana tuomarille, mutta voin taata, että yksikään pelaaja ei kiroile tuomarille ilman seuraamuksia. Käytöskymppejä jaetaan kuin karkkia, mikä johtaa siihen että erotuomareilla on työrauha suurimman osan aikaa.

Hyvä esimerkki erotuomarin päätöksien kunnioittamisesta oli edellisyönä, kun St. Louis Bluesilta hyväksyttiin Minnesota Wildia vastaan tarkistuksen jälkeen maali, vaikka kiekko ei edes mennyt tolppien sisälle. Tarkistuksen jälkeen pelaajat asettuivat kiltisti keskiympyrään. Ainoa näkyvä ihmettelijä oli Wildin maalivahti Devan Dubnyk ja lopulta tilanteeseen puututtiin Torontosta käsin, missä tarkistetaan jokainen maali.

Tuomareiden julkiseen kritisointiin puututaan kovalla kädellä, sillä pienestäkin julkisesta tuomareihin kohdistuvasta arvioinnista lätkäistään vähintään tuhansien dollareiden sakot. Agressiivisesta valmennustyylistään tunnettu John Tortorella sai salaliittoteorioistaan peräti 30 000 dollarin sakot. Sakot eivät suinkaan rajoita valmentajien sananvapautta, vaan ohjaavat keskustelut pois mediasta.

NHL:ssä on 33 päätuomaria ja 33 linjatuomaria. Kaikki viheltävät ammatikseen ja heitä myös koulutetaan ammattiinsa aktiivisesti. Tason ja ammattimaisuuden pitää pysyä kovalla tasolla, sillä tuomaritkin saattavat saada pelikieltoja. Tunnettu NHL-tuomari Tim Peel skoolasi tequilaa Puck Daddynä tunnetun NHL-kirjoittaja Greg Wyshynskin kanssa kuvan kera. NHL ei pitänyt kuvan tuomasta julkisuudesta ja lätkäisi Peelille pelikieltoa.

Keskusteluja erotuomaritoiminnasta ei suinkaan käydä median välityksellä, vaan kuten ammattilaisliigaan kuuluukin, keskustelut käydään aivan jossain muualla.

On täysin käsittämätöntä, että Liigassa valmentajat huutavat kesken median haastattelutuokion ohi kävelevälle otteluvalvojalle epäselvästä maalista, etenkin kun ratkaisun tehnyt videotuomari oli täysin oikeassa. Ilveksen päävalmentaja Tuomas Tuokkolalle olisi pitänyt hiiltymisestään määrätä reilu rangaistus.

Tässä olisi muutama vinkki tilanteen saattamiseksi oikeille urille:
1. Tuomarille ei puhu jäällä kuin kapteenistoon kuuluva pelaaja. Kuka tahansa muu avaa suunsa ilman lupaa, saa käytösrangaistuksen.
2. Erotuomarit alkavat saamaan kuukausipalkkaa ja heitä koulutetaan kuin ammattiurheilijoita.
3. Erotuomareiden kritisoiminen viedään pois julkisuudesta ja epäselvät tilanteet hoidetaan suljetuin ovin.
4. Valmentajat keskittyvät oman pelin analysoimiseen sen sijaan, että syyttävät tuomaritoiminnasta omien pelaajiensa hutilointia. Pitäisikö tuomareiden vastaavasti pitää ottelun jälkeen lehdistötilaisuus aina, kun pelaajat hakkaavat toisiaan pohkeille hierovat hanskaa naamaan kun valvovan instanssin silmä välttää?
6. Kohtien 3 ja 4 rikkomisesta tulee rahallista sakkoa.

NHL-kausi alkaa keskiviikkona – miten valmistautua?

Jääkiekkohistorian 97. NHL-kausi starttaa perjantaina ikiklassikolla Toronto Maple Leafs – Montreal Canadiens. Ottelussa suomalaisväriä tuo Leo Komarov. Muita ensimmäisen yön otteluita ovat (suluissa mahdolliset suomalaiset):
Boston Bruins – Philadelphia Flyers (Tuukka Rask, BOS)
Calgary Flames – Vancouver Canucks (Markus Granlund ja Karri Rämö, CGY)
Los Angeles Kings – San Jose Sharks (Antti Niemi, SJS)

Omalta osaltani uusi NHL-kausi alkaa aina edellisten Stanley Cup-finaalien jälkeen, mutta varsinaiset pelit alkavat minunkin kohdalla vasta 8. lokakuuta.

Kuten osa lukijoista tietää, kirjoittelen samalla myös Suomen suurimpaan ja kauneimpaan jääkiekkomediaan, Jatkoaikaan. Jatkoaika on julkaissut jälleen hienon ennakkopaketin NHL:stä, joten varsinaisiin joukkueanalyyseihin en lähde tässä blogissa.
Oman panokseni pakettiin olen antanut seuraavien artikkeleiden muodossa:
Kausiennakko: Florida Panthers – Uusi aika on täällä
Artikkeli: Panthersin uusi päävalmentaja Gerard Gallant:”Tykkään tehdä maaleja”
Kolumni: Aika jälkeen Selänteen

Ja koska isoista taloista vapaana indekirjoittajana minulla on mahdollisuus kehua ketä haluan, on nostettava esiin Lord Stanleyn blogi, jossa mies on tehnyt mammuttimaisen työn oman ennakkopaketin eteen.

Sen sijaan ajattelin, että keskityn viihteellisempään puoleen ja kerron miten NHL-kauteen voi valmistautua kotisohvalla.

NHL-fantasialiigat

Nyt kun vuonna 2014 ihmiset ovat käytännössä lopettaneet jääkiekkokorttien keräilyn, tilalle ovat tulleet fantasialiigat. Itse olen pelannut kolme kautta ESPN:n Fantasy Hockey Leagueta, mutta tarjolla on lukuisia muitakin, kuten Hockey GM ja Yahoon fantasialiiga.

Fantasialiigat siis perustuvat yksinkertaisesti siihen, että kokoat joukkueen oikeista pelaajista ja saat pisteitä sen mukaan miten he oikeasti menestyvät kentällä. Yleensä keräät oman kaveriporukan, mikä kisaa keskinäisestä herruudesta tai liityt samaan sarjaan tuntemattomien kanssa. Mitä enemmän pelaajia, sitä haasteellisempaa pelaaminen on. Ja koukuttavaa.

Fantasialiigaa voi pelata kotimaisin voimin maksullisessa Hockey GM:ssä. Jakso maksaa kolme euroa ja jaksoja kauden aikana on kuusi. Hockey GM:ssä pelaajalla on käytössään palkkakatto, jota ei saa ylittää. Itse en ole HGM:ää pelannut, joten käyttäjäkohtaista kokemusta minulla ei ole.

ESPN:n fantasialiigassa on erilaisia variaatioita pelata. Liigan sääntöä pystyy muokkaamaan haluamakseen ja liigaan saadaan jatkuvuutta määräämällä tiettyjä pelaajia, joita haluaa pitää ensi kaudeksi rosterissaan.

Joukkue valitaan livedraftilla, mikä tietysti edellyttää sitä että kaikki ovat draftissa paikalla. Jos käy niin ettei pääse paikalle, pystyy etukäteen säätämään valintoja. Kymmenen pelaajan kaudessa, oma joukkueeni näyttää tältä:

Hyökkääjät:
Steven Stamkos
Jeff Skinner
Joe Thornton
Kyle Okposo
TJ. Oshie
Steve Ott
Marian Gaborik
Bobby Ryan

Puolustus:
Ryan Suter
Ryan McDonagh
Radko Gudas
Jake Muzzin
Cam Fowler
Hamphus Lindholm

Maalivahdit:
Pekka Rinne
Ryan Miller

Pelaamassamme sarja on head-to-head-tyylinen, joten pelaamme viikottain toista pelaajaa vastaan. Se, kumman joukkue on pärjännyt viikolla paremmin, voittaa ottelun. Kerrallaan pystyy valitsemaan pelaavaan joukkueeseen kuusi hyökkääjää, neljä puolustajaa ja kaksi maalivahtia. Vaihtoja pystyy kauden aikana tekemään vapaiden pelaajien listalta tai kauppoja pelikaverin kanssa.

Pelkkiä pistenikkareita joukkueeseen ei kannata valita, sillä pisteitä tulee myös peliajasta, taklauksista, jäähyistä ja blokatuista laukauksista. Olen pyrkinyt ilman sinivalkoisia laseja kokoamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisen joukkueen. Jo pelkästään Ott pitää huolen siitä että taklaustilasto pysyy ruodussa. Ensimmäisen virheen tekee siinä kun kokoaa joukkueen sympatia silmissään.

Kanavapaketti

Koska käyn päivätöissä ja pidän laadusta, olen panostanut rahallisesti myös NHL:än katsomiseen. Katson ottelut puutalohuoneistoni kellarikerroksesta, johon olen kasannut seinille pelipaidat ja muuta rekvisiittaa. Paikka on pyhättöni.

Katson ottelut Viaplayn kanavapaketista. Syy, miksi en suoraan tilannut edullisempaa NHL:än gamecenteriä (johon Viaplayn tunnuksilla pääsee) on se, että halusin katsoa myös Viaplayn muuta urheilutarjontaa. Lisäksi pystyn katsomaan pelejä Playstationin kanssa.

Viasat on toinen vaihtoehto, joskin olen todennut sen sikäli huonommaksi että en pysty valitsemaan ottelua jota katson. Ilmeisesti täksi kaudeksi tilanteeseen on tullut muutos, joka mahdollistaa kaikkien otteluiden katsomisen Viasatin kautta.

Paketteihin voi tutustua tarkemmin täältä.
Gamecenterin tilaaminen onnistuu suoraan täältä, joskin vaatii näkyäkseen pientä kikkailua. Periaatteessa Gamecenteriä myy yksinoikeudella Suomessa Viaplay.

Fanituotteet ja otteluseuranta kuntoon

Olen aikaisemmin kirjoittanut artikkelin NHL-paidoista. Voit lukea sen tästä.

Kauden aikana kannattaa seurata ahkerasti twitteriä, vinkkejä sen käyttöön änärin seurantaan löytyy tästä. Laitathan myös samalla seurantaan @Viitossentterin.

NHL 15 uuden sukupolven konsolille

Ostin kauden kynnyksellä uuden Playstation 4:n ja siihen NHL 15-pelin. Pelistä kuulin hirvittävän paljon soraääniä julkaisun kynnyksellä johtuen pitkälti muutaman pelimoodin katoamisesta ja verkkopelin moninpeluumahdollisuuden poistumisesta.

Itse en jäänyt kaipaamaan kadonneita ominaisuuksia. Käytännössä pelasin kaksinpeliä kavereiden kanssa tai verkossa. Hockey Ultimate Teamiä vain satunnaisesti. Muut jäivät alkuinnostuksen jälkeen kokonaan pois.

Moninpelin puuttuminen verkossa ei satuttanut juuri yhtään, sillä mikään ei pänninyt enempää kuin se, että pelaa kahta kaverusta vastaan, joista toinen yrittää pelata vähän ja toinen yrittää lähinnä viihdyttää kaveriaan jatkuvalla tappeluun haastamisella.

Itse peli vaatii toki enemmän vielä hiomista, mutta kaltaiselleni hardcorekuluttajalle, peli on mennyt eteenpäin. Yksinpelissä pääsee oikeasti rakentamaan ylivoimaa ja pakkopeliä, laukaukset eivät mene siniviivalta maalille ja pelaajien aitouteen on panostettu. Silti annetaan liikaa sijaa taklauksille ja toisaalta myös kärkikynille. Voi joskus katsoa NHL-ottelua ja laskea kuinka monta onnistunutta kärkikynää pelissä on.

Järjestän kuuden kaverini kanssa viikonloppuna NHL 15-turnauksen. Koska itse pelistä puuttuu niin kutsuttu vapaamuotoinen sarjan luonti, olen luonut itse sarjan excel-taulukkoon ja tehnyt otteluohjelman turnaussääntöineen ja otteluohjelmineen. Olen tulokseen todella tyytyväinen. Simuloin sarjan vielä läpi ennen lauantaita, jotta olen valmis. Kerron ensi viikolla, miten turnaus sujui.

Hyvää alkavaa NHL-kautta.

Mitä kuuluu, NHL?

Aamulla kantautui silmiini uutinen, jossa harjoitusottelua pelannut Teuvo Teräväinen oli silmät kiinni syöttänyt komean maalin. Teräväinen pelasi Londonissa, Ontariossa ei siis Lontoo suomalaisittain) järjestettävässä neljän joukkueen turnauksessa. Muita suomalaisia turnauksessa olivat Christopher Gibson ja Kasperi Kapanen.

Varsinaiset harjoitusleirithän alkavat vasta loppuviikosta, mutta pelimiehiä on viilettänyt viime viikosta asti edustuksen nutuissa. Tämä juontuu suoraan CBA:n (Collective Bargaining Agreement) kohdasta, jossa kerrotaan että veteraanien leirit kestävät maksimissaan 20 päivää ja alle 50 peliä änärissä pelanneiden harjoitukset 27 päivää. Tästä syystä ”junnut” aloittavat leirinsä viikkoa aikaisemmin. CBA:ssa määritellään myös leirin harjoitusotteluiden määräksi yhdeksän.

Yksi suurimmista ”tulokkaiden” turnauksista pelataan Traverse Cityssä, Michiganissa, jossa toisistaan ottaa mittaa kahdeksan joukkuetta. Kun turnaus on ohi, Detroit Red Wings jättää rekkansa hallille ja pitää vuosittaisen harjoitusleirinsä hallissa. Suomalaisista mukana nähtäneen muun muassa Teemu Pulkkinen.

Kuten Red Wingsin esimerkistä nähdään, kaikki joukkueet eivät suinkaan pidä harjoitusleiriään kotihallissaan, vaan matkustavat johonkin pienemmälle paikkakunnalle. Vancouver Canucks pitää harjoitusleirinsä tänä vuonna Whistlerissä, Brittiläisessä Kolumbiassa, joka on alle kymmenen tuhannen asukkaan lomakylä.

Suomalaisia harjoitusleirin kautta kokoonpanoon?

Suomalaisittain harjoitusleirit kiinnostavat itseäni kovastikin, sillä leireillä esiintyy muutama pelaaja, jotka hyvillä esityksillä saattavat kaapata paikan ylhäältä.

Wildin vahvuudessa on kaikkiaan viisi suomalaista, joista neljä aloittavat lähes varmasti kautensa Minnesota Wildissa. Viides suomalainen on Michael Keränen, joka ihastutti suomalaiset EHT:llä. Keränen on Wildin pelipaikkalistauksessa tällä hetkellä viidentenä oman arvioni mukaan, joten joutunee aloittamaan kauden Iowa Wildissa.

Flamesin maalinsuulla on kaksi suomalaista, Joni Ortio ja Karri Rämö. Mehut kielenpäässä odotettiin jo Flamesin ensi kautta, jossa maalinsuulla samasta paikasta taistelee kaksi suomalaista. Flames haali kesän aikana kuitenkin selkeäksi ykkösmaalivahdiksi suomalaiskaksikkoa kokeneemman sveitsiläisen, Jonas Hillerin. Hiller on kuitenkin sen verran ailahteleva vireeltään, että ei olisi mikään ihme jos pääasiallisessa torjuntavastuussa ensi kaudella on Hillerin sijasta Rämö. Kolmas suomalainen joukkueessa on Kulta-Mikken veli Markus Granlund. Granlund pelasi viime kaudella todella vahvan harjoitusleirin, mutta lopulta varsinaiset esiintymiset edustuksessa jäivät vähäisiksi. Itse uskon, että loistavalla pelisilmällä varustettu Granlund ottaa nopealla aikataululla pelipaikan edustuksesta.

Leikkauksesta toipuvan Olli Määtän lisäksi pelipaikkaa Penguinsista tavoittelee Kasperi Kapanen, Pingviinien viime kesän ykköskierroksen varaus. Vaikka Kapanen on täysi raakile vielä pelaajana, hänen edessään ei laituriosastolla ole liikaa tungosta edessä, joten mahdollisuus pelipaikkaan on olemassa.

Red Wingsin riveissä pelaavalla Pulkkisella alkaa viimeinen sopimuskausi, joten nyt jos koskaan on laitettava kaikki peliin. Hyvä mahdollisuus on edelleen olemassa murtautumiseen, mutta Red Wings ei ole tulokaspelaajalle kaikkein helpoin seura tulla kokoonpanoon. Joukkueessa on puettava työhaalarit päälle, sillä mitään ei tule ilmaiseksi. Sen tietää esimerkiksi Valtteri Filppula.

Buffalo Sabresissa pelaavalla Rasmus Ristolaisella on ensi kaudeksi hyvin pullat uunissa, sillä paikka kokoonpanossa on lähes varma heti kauden alusta asti ja käyntejä Rochester Americansiin tuskin enää tulee. Taannoinen superjunnu Joel Armia taasen saa jälleen ensi kaudella taistella tosissaan pelipaikasta. Viime kaudella hyvin menneen harjoitusleirin jälkeen Armia loukkasi kätensä ja kausi käytännössä tyssäsi siihen. Armian esiintymisistä Americansin riveissä en osaa enempää sanoa, mutta Sabresin kokoonpanossa ei tullut viime vuonna runkosarjapelejä alle. Toki osasyy tähän oli se, että kauden kesken peräsimeen tullut Ted Nolan halusi karsia junnujen määrää kokoonpanossa ja osittain tästä syystä Ristolainenkin sai komennuksen bussiliigaan.

Dallas Starsista pelipaikkaa tavoittelevat Jyrki Jokipakka ja Julius Honka. Jälkimmäinen on sementoitu joukkueen tulevaisuuden suunnitelmiin, ja on antanut tukevia otteita Traverse Cityn turnauksessa. Jokipakka pelasi hyvän viime kauden Texasissa, mutta varsinainen läpimurto vaatisi pienen ihmeen. Kari Lehtosen lisäksi Starsin harjoitusleirillä nähdään suomalaismaalivahdit Jussi Rynnäs ja Henri Kiviaho. Kaksikosta Rynnäs on todennäköisempi vaihtoehto paikkaamaan Lehtosta tai Lindbäckiä loukkaantumisen sattuessa.

Ville Leino, jolle aikaisemmassa kirjoituksessa suosittelin harjoitusleirin kautta nousua kokoonpanoo, sai kutsun Boston Bruinsin harjoitusleirille. Ilmeisesti organisaatiossa oli luettu tekstini. Toki Leinon vahvuuksiin kuuluu se, että hän pystyy pelaamaan niin laidassa kuin keskellä, mutta tie tulee olemaan todella kivinen sillä kaksi ensimmäistä ketjua ovat jo täynnä Leinoa kovempia pelimiehiä. Toivotaan kuitenkin onnistunutta leiriä ja likaisia haalareita.

Unohdin varmasti mainita useammankin kokoonpanon kynnyksellä heiluvan pelaajan. Olen kiinnostunut kuulemaan heistä ja tutkimaan mahdollisuuksia. Onko sinulla joku mielessä?

Naisia miesten keskuudessa

Olin jo kirjoittamassa melkein tästä nuorisomaajoukkuetapauksesta, mutta uskoisin, että minua pätevämmät ihmiset ovat jo sanansa sanoneet. Kuitenkin pitää muistaa, että oli kentällä tapahtunut mitä tahansa, asian retostelu julkisuudessa ja sitä myöten keskustelupalstoilla on täysin naurettavaa, sillä kyse on 16-vuotiaasta teinistä. Ylimielisestä superlupauksesta on helpompi tehdä nöyrä kuin nöyrästä ja kohteliaasta superlupaus. Osku Grönman juttelemaan niin kyllä se siitä. 16-vuotiaan turhautuminen paineen alla kun jonkin verran kuuluu ikämääritelmään.

Sitten mahtavampiin asioihin.

Eilen jatkettiin kiekkohistoriaa, sillä maailman paras naismaalivahti Noora Räty debytoi Kiekko-Vantaan luukulla. Ottelu päättyi K-Vantaan voittoon, joten jääkiekko-ottelun perusidean Räty pääsi toteuttamaan: Voita ottelu.

Kyseessä on toinen kerta Suomessa, kun nainen pelaa miesten sarjassa. Ensimmäisestä kerrasta kunnia menee Hayley Wickenheiserille, joka pelasi Kirkkonummen Salamoissa 2002-2004. Ensin Suomi-sarjassa ja sitten Mestiksessä kymmenen ottelua.

Wickenheiser pelasi miesten sarjassa uudestaan vuonna 2008, kun hän pelasi Eskilstuna Lindenissä 21 ottelua.

Wickenheiserin suoritus Kirkkonummella on sen verran kova, että sitä on vaikea laittaa mihinkään perspektiiviin. Ottaen huomioon Suomi-sarjan fyysiset vaatimukset ja pelin kovuuden, Wickenheiser teki tietyllä tapaa jopa ihmeen.

Nainen / tyttö poikien sarjassa kenttäpelaajana ei ole nykyisin enää mikään kummallinen ilmiö. Juniorisarjoissa näkee tuon tuostakin tyttöjä kentällä, mutta sen on aikaa jolloin fyysiset erot ovat pienempiä. Huippuunsa treenattu naisurheilija pelaa samankokoisten teini-ikäisten poikien kanssa, joten ero fysiikassa on pienempi.

Kun taas jatketaan siitä eteenpäin, edellytykset kasvavat. Naispuolisen henkilön pitäisi kasvattaa lihasmassaansa suunnattomasti, jotta pystyisi pelaamaan esimerkiksi 95 kiloisen NHL- tai Liigapelaajan kanssa, mikä taas veisi suhteettomasti aikaa lajiharjoittelulta. Kenttäpelaajan näkeminen taalakaukaloissa vaatii sellaisen ponnistuksen ihmiseltä, joka on sula mahdottomuus. NHL:ssä pelataan niin suurilla panoksilla, että kenelläkään ei ole varaa jättää viemättä taklausta loppuun siksi, että vastassa on nainen.

Tolppien välissä rikotaan rajoja

Jääkiekossa on kuitenkin kaksi pestiä kentällä, joissa naisella on hyvät mahdollisuudet pärjätä. Ensimmäinen on erotuomari, mikä ei ole täysjärkisen hommaa ja toinen on maalivahti, jollainen Rätykin on.

Kun naisten ei tarvitse osallistua kontaktipeliin ja ratkaiseva ero on enää siinä, että saako kiekon kiinni vai ei. Räty on harjoitellut miesten kanssa pelaamista, joten tolkuttoman kova rannelaukaus tai lämäri tuskin tulee yllätyksenä.

NHL:ssä on nähty nainen tolppien välissä. Kyseessä on Manon Rheaume, joka pelasi Lightningin paidassa erän St. Louis Bluesia vastaan ja torjui yhdeksästä laukauksesta seitsemän. Vaikka kyseessä oli tuoreen NHL-joukkueen julkisuustemppu, tapahtuma jäi sen verran painuvasti historiaan, että lähes jokainen pitkään NHL:ää seurannut tietää kuka on Rheaume.

Vertailuna voitaneen kuitenkin sanoa, että Rheaumen heikkous ei ollut maalivahtipelissä, vaan koossa. Rheaume nimittäin oli vain 170cm pitkä ja se on yksi iso juttu, kun rakennetaan voittavaa maalivahtia, sukupuolesta riippumatta. Nykypäivän NHL:ssä ei juurikaan alle 180cm pitkiä maalivahteja nähdä. 170cm pitkä maalivahti on siis näky, jota NHL-joukkueen uuninluukulla ei tulla näkemään.

Kanadan paidassa naisten olympiakultaa voittanut Shannon Szabados teki ammattilaissopimuksen amerikkalaiseen miesten alasarjaan, Southern Professional Hockey Leaguen joukkueeseen nimeltä Columbus Cottonmouths (kuka näitä nimiä keksii?). Szabados sai tililleen kaksi ottelua viime kaudella.

Szabados on pelannut aikoinaan harjoitusotteluita kivenkovassa WHL:ssä samassa joukkueessa Montreal Canadiensin tähtimaalivahti Carey Pricen kanssa. Szabadosin ura WHL:ssä loppui lyhyeen, sillä sarjan toimitusjohtajat äänestivät Szabadosin pelaamista vastaan.

Vaikka lopulta pelipaikkaa WHL:stä ei herunut, Szabados sai näyttöpaikan Alberta Junior Hockey Leaguesta, joka on myös kovatasoinen kanadalainen juniorisarja, josta on ponnahtanut lukuisia NHL-tähtiä, kuten Scott Hartnell ja kaikki Sutterin veljekset.

Äänestys Szabadosin kelpuudesta oli vuonna 2001, mutta jos sama äänestys tehtäisiin tänään, tilanne voisi olla aivan toinen.

 

Jääkiekkomaa Saksa

Terveisiä Saksasta. Vaikka Hampurissa pääpaino olikin ruoka- ja juomakulttuurissa, harvemmin sitä menee tuntiakaan niin ettei olisi pohtinut jääkiekkoa.

Saksa on harrastajamäärältään seitsemänneksi suurin jääkiekkomaa 34 256 pelaajalla. Kuudentena on Ruotsi, jolla on harrastajia aika tarkalleen 30 ooo enemmän. Rekisteröityjä jalkapallonpelaajia maassa on noin kuusi miljoonaa ja höntsäpelaajia vielä kymmenen miljoonaa päälle, joten aika selvää on että jääkiekko ei ole mitenkään suuri laji Saksassa. Katukuvassa jääkiekko ei näy millään tavalla, mikä nyt on ihan ymmärrettävää.

Saksan pääsarja on DEL (Deutche Eishockey-Liga), josta tunnetuin joukkue on Eisbären Berlin, jossa pelaa maalissa raumalaismies Petri Vehanen. Saksan liiga imee pelaajia muualta maailmasta elinkelpoisten olosuhteiden ja isojen palkkojen vuoksi. Sama koskee Sveitsin Liigaa. Eisbären Berlinissä pelaakin kahdeksan pelaajaa Pohjois-Amerikkalaista ja kaikkiaan yksitoista ulkomaalaispelaajaa. Kaksi ulkomaalaispelaajaa on kaksoiskansalaisia.

90-luvun puolivälissä perustettu DEL on rakenteeltaan kuin NHL. Se ei kuulu Saksan jääkiekkoliiton alaisuuteen joten se pystyy itse määrittelemään omat sääntönsä. Saksassa pelaakin eniten pohjoisamerikkalaisia Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Sarjan yksityistäminen mahdollisti järkevän liiketoiminnan ja näin ollen sarja sai toivottua kasvua, mitä vanhassa mallissa ei ollut. Liiga oli 90-luvun alussa kuoleman partaalla sponsoreiden ja rahojen valuessa kaivoon. DEL muutti kuitenkin kuvion täysin ja onnistui luomaan järjestelmän, jossa pelaajia pystyttiin houkuttelemaan palkoilla. Keskipalkat ovat DEL:issä aavistuksen kovemmat kuin Suomessa. Ulkomaalaisten pelaajien houkuttelussa on kuitenkin huonot puolensa.

Supertähtiosasto?

Kun katsoo joukkueiden rostereita, huomaa väkisinkin ulkomaalaispelaajien kovan edustuksen, mikä luonnollisesti syö pohjaa omien poikien esiintuomiselta. Saksalta puuttuu lähes kokonaan NHL-pelaajien jatkuva tuotanto.

Silloin kun minä olin nuori, kaikkein kovin saksalainen jäkiksenpelaaja oli Uwe Krupp, mutta saksalaisia supertähdeksi luokiteltavia pelaajia Saksalla on ollut yksi, Olaf Kolzig, joka aikoinaan hallitsi Capitalsin uuninsuulla miten halusi. Kolzig syntyi Etelä-Afrikassa saksalaisille vanhemmille ja pelasi lähes koko ikänsä Kanadassa, mutta ei koskaan hakenut kaksoiskansalaisuutta, vaan takataskussa oli vain Saksan passi. Laskettakoon hänet siis saksalaiseksi NHL:än supertähdeksi.

Vaikka Dany Heatley on syntynyt Saksassa, Heater edustaa kansainvälisissä kisoissa kuitenkin toista kotimaataan, Kanadaa.

Tällä hetkellä NHL:än kirkkaimipia saksalaistähtiä ovat Christian Ehrhoff, Marcel Cog ja Dennis Seidenberg. Maininnan arvoisia ovat myös pari kautta sitten änärissä lopettaneet Jochen Hecht ja Marco Sturm, jotka tekivät molemmat yli 450 pistettä NHL:ssä. Sturm oli ensimmäisen kierroksen 21. varaus vuodelta 1996 (San Jose Sharks).

Koska DEL liigassa pelaa ulkomaalaisia, nuoret saksalaispelaajat ryntäävät ulkomaille opiskelemaan jäkistä. Pohjois-Amerikassa pelaa kymmeniä saksalaisnuoria ja U20-kisojen saksalaisjoukkueesta lähes puolet pelasivat juniorisarjoissa rapakon takana, kun Suomen vastaavasta joukkueesta vain kolme pelasivat Pohjois-Amerikassa.

Tänä kesänä ensimmäisen kierroksen kolmantena varattiin toisen polven saksalaiskiekkoilija Leon Draisaitl, joka on saanut kiekko-oppia Kanadasta viimeiset kaudet. Draisaitl nähtiin myös Minskin MM-kisoissa, josta heltisi neljä tehopinnaa seitsemässä pelissä. 18-vuotiaalta Oilersin varaukselta odotetaan paljon, joskin junioreiden kasvattajana Oilersia ei ole viime kausina tunnettu. Draisaitl teki viime kaudella WHL:ssä 105 tehopistettä  64 ottelussa.