Sami Mutasen laitataklaus Henrik Haapalaan NHL-vertauksen kera

Kun kyse on Liigasta, tuomarifarssi on herkässä. Ja en tarkoita sitä, että tuomarit tekisivät virheitä, vaan tuomarifarssia huudellaan vaikka mitään syytä siihen ei olisi. Yleensä kyse on vain huonosta sääntökirjatuntemuksesta. En sano, että itsekään olisin joka kerta oikeassa etenkään tulkintojen puolesta, mutta joskus vain asiat ovat sitä, miltä näyttävät. Lue loppuun

Finleyn taklaus

Liigassa näkee päivittäin nykyisin niin sanottuja tuomarifarsseja, ja Liigaa aktiivisesti seuraavat mediat eivät edesauta katsojien sääntötuntemusta, kun teettävät kyselyitä siitä, oliko taklaus tai tuomio oikein vihelletty.

Päätinkin tästä intoutuneena perustaa nhlblogi.comin alle erillisen tuomarifarssiosion, jossa paneudun epäselviin tilanteisiin sääntökirjan puitteissa. Tilanteet voivat koskea mitä tahansa sarjaa, jonka ottelutilanteen tulkinnasta suuri yleisö kohahtaa.

Minulla ei ole sen kummempia referenssejä asiaan muuta kuin se, että satun lukemaan todella paljon Isoa Kirjaa, katson kurinpidon videot säännöllisesti ja olen kiinnostunut. Olen selvittänyt erotuomaritestin parikymmentä vuotta sitten puhtain paperein, mutta silloin pelattu lätkä on kovin erilaista nykypäivään verrattuna. Pyrin myös tulkitsemaan tilanteet neutraalisti. Lue loppuun

”Anna sakkoa, saatana”

Liigan toimitusjohtaja Kimmo Rannisto vavisutti Iltasanomien (ja Radio Rockin)haastattelussa suomalaisen jääkiekkokulttuurin perustuksia ja kertoi, että Liiga harkitsee ensi kaudeksi sakkorangaistuksia tuomareille mussuttamisesta. Etenkin valmentajilla on tapana otteluiden jälkeen kritisoida tuomaritoimintaa melko kovallakin kädellä.

Liigan ratkaisun taustalla on kokonaisen kulttuurin muuttaminen maassa, missä ollaan tehty taidetta valittamisesta. Valmentajat ovat turhautuneita tuomareihin, jotka tekevät tehtäviään sivutyönä. Ottelun kaksi muuta valtiovaltaa tienaavat keskimäärin kaksinkertaisesti kentällä viilettävään erotuomariin verrattuna. Liigaa ja erotuomarikerhoja taas ärsyttää kuunnella julkista valittamista milloin mistäkin. Henkilökohtaisesti ymmärrän kumpaakin osapuolta.

Olin katsomassa Turun Palloseuran ja Vaasan Sportin välistä ottelua ja kesken ottelun eräs pitkän linjan kiekkoilija huusi erotuomarille:”SAATANAN PASKA!”.Tällaisen lausahduksen taustalla on täydellisen kunnioituksen puute erotuomaritoimintaa kohtaan.

En sano, että pohjoisamerikkalaisessa kiekkokulttuurissa ei valitettaisi pelin aikana tuomarille, mutta voin taata, että yksikään pelaaja ei kiroile tuomarille ilman seuraamuksia. Käytöskymppejä jaetaan kuin karkkia, mikä johtaa siihen että erotuomareilla on työrauha suurimman osan aikaa.

Hyvä esimerkki erotuomarin päätöksien kunnioittamisesta oli edellisyönä, kun St. Louis Bluesilta hyväksyttiin Minnesota Wildia vastaan tarkistuksen jälkeen maali, vaikka kiekko ei edes mennyt tolppien sisälle. Tarkistuksen jälkeen pelaajat asettuivat kiltisti keskiympyrään. Ainoa näkyvä ihmettelijä oli Wildin maalivahti Devan Dubnyk ja lopulta tilanteeseen puututtiin Torontosta käsin, missä tarkistetaan jokainen maali.

Tuomareiden julkiseen kritisointiin puututaan kovalla kädellä, sillä pienestäkin julkisesta tuomareihin kohdistuvasta arvioinnista lätkäistään vähintään tuhansien dollareiden sakot. Agressiivisesta valmennustyylistään tunnettu John Tortorella sai salaliittoteorioistaan peräti 30 000 dollarin sakot. Sakot eivät suinkaan rajoita valmentajien sananvapautta, vaan ohjaavat keskustelut pois mediasta.

NHL:ssä on 33 päätuomaria ja 33 linjatuomaria. Kaikki viheltävät ammatikseen ja heitä myös koulutetaan ammattiinsa aktiivisesti. Tason ja ammattimaisuuden pitää pysyä kovalla tasolla, sillä tuomaritkin saattavat saada pelikieltoja. Tunnettu NHL-tuomari Tim Peel skoolasi tequilaa Puck Daddynä tunnetun NHL-kirjoittaja Greg Wyshynskin kanssa kuvan kera. NHL ei pitänyt kuvan tuomasta julkisuudesta ja lätkäisi Peelille pelikieltoa.

Keskusteluja erotuomaritoiminnasta ei suinkaan käydä median välityksellä, vaan kuten ammattilaisliigaan kuuluukin, keskustelut käydään aivan jossain muualla.

On täysin käsittämätöntä, että Liigassa valmentajat huutavat kesken median haastattelutuokion ohi kävelevälle otteluvalvojalle epäselvästä maalista, etenkin kun ratkaisun tehnyt videotuomari oli täysin oikeassa. Ilveksen päävalmentaja Tuomas Tuokkolalle olisi pitänyt hiiltymisestään määrätä reilu rangaistus.

Tässä olisi muutama vinkki tilanteen saattamiseksi oikeille urille:
1. Tuomarille ei puhu jäällä kuin kapteenistoon kuuluva pelaaja. Kuka tahansa muu avaa suunsa ilman lupaa, saa käytösrangaistuksen.
2. Erotuomarit alkavat saamaan kuukausipalkkaa ja heitä koulutetaan kuin ammattiurheilijoita.
3. Erotuomareiden kritisoiminen viedään pois julkisuudesta ja epäselvät tilanteet hoidetaan suljetuin ovin.
4. Valmentajat keskittyvät oman pelin analysoimiseen sen sijaan, että syyttävät tuomaritoiminnasta omien pelaajiensa hutilointia. Pitäisikö tuomareiden vastaavasti pitää ottelun jälkeen lehdistötilaisuus aina, kun pelaajat hakkaavat toisiaan pohkeille hierovat hanskaa naamaan kun valvovan instanssin silmä välttää?
6. Kohtien 3 ja 4 rikkomisesta tulee rahallista sakkoa.

Tuote nimeltä Liiga kuntoon

Liigan hallituksen puheenjohtaja, professori Vesa Puttonen kritisoi edellispäivän mielipidekirjoituksessaan Ylen päätöstä dokumentoida Jokereiden idän valloitusta.

En todellakaan sano, että KHL on millään tavalla terve sarja –  päinvastoin – ja siitä kertoo usean seuran poistuminen sarjakartasta kauden kynnyksellä. Kun yksi lopettaneista seuroista on viime kauden finalisti, Lev Praha, kaikki ei voi olla terveellä pohjalla. Mutta KHL:än tila on ihan toinen juttu.

Itse Puttosen mielipidekirjoitukseen on kuitenkin kaikki vasta-argumentit jo annettu:

Jatkoajan päätoimittaja Antti Wennström kirjoitti kolumnin.

YLEn Robert Portman puolusteli sarjaa ansiokkaasti.

Haluaisin kuitenkin keskittyä tuotteeseen nimeltä Liiga ja mikä siinä on aina ollut mielestäni vikana. Itse olen aina ollut hyvä neuvomaan muita vaihtelevalla menestyksellä, joten yritetään taas.

Ottelutapahtuma

Olen käynyt seuraamassa erinäisiä urheilulajeja ympäri maailmaa ja mikään ei ole niin pahvinen tapahtuma kuin Liigaottelu. Tullaan hallille, katsotaan ottelu ja lähdetään pois – ja tuotteeseen nähden ylimitoitettuun hintaan. Katsoin nimittäin huvikseni tuossa, että perinteinen yläkatsomon paikka Turun Palloseuran avausotteluun Oulun Kärppiä vastaan maksaa 21.50€. Kun katsoo IIHF:än sivuilta raporttia yleisökeskiarvosta, Liiga on vasta viidennellä sijalla. Euroopan yleisövetoisin joukkue on sveitsiläinen SC Bern, jonka otteluissa käy keskimäärin 16, 347 katsojaa. Ja kun se tapahtuu noin 126 000 ihmisen kaupungissa, suosittelisin opintomatkaa Sveitsin suuntaan.

NHL:ssä jokaisessa ottelussa lauletaan kansallislaulu, otteluissa on huikeita perinteitä ja kausien ensimmäiset ottelut ovat kerrassaan hienoa katsottavaa. Viime kaudella kun Canadiens avasi kotonaan, jokainen pelaajat kantoivat vuorollaan soihtua. Nykyisten pelaajien lisäksi jäälle kiikutettiin lauma legendoja, ja seuran historia pyöri videotaulussa tunteikkaalla videolla.

Olen ollut katsomassa kolme Rangersin ottelua paikan päällä ja Rangersin kotiotteluiden esittelyvideo on joka kerta ollut yhtä vaikuttava. Tanssitytöt ja huiskut pois jäältä ja multimediaa kehiin.

Välillä Suomessa voi katsoa NHL-pelejä ihmisten aikaan alkuillasta. Se johtuu siitä, että viikonloppuisin änärissä pelataan päiväpelejä jotka alkavat puolenpäivän jälkeen paikallista aikaa.

Tottakai, kaikessa näissä haisee amerikka, mikä on perinteiselle Liigaseuran kannattajayhdistyksen jäsenelle täysi kirosana. Totuus on kuitenkin se, että se katsomonosa kentän päädyssä ei täytä koko hallia. Itse asiassa muu kuin päätykatsomo välillä vierastaa kannattajien toimintaa.

Dokumentaatio

Vuosien saatossa supertähtien myytti on murentunut siinä määrin, että nykyisin ihmiset haluavat nähdä tähtiemme arjen ja uhraukset. Parasta mitä NHL:ssä on viime vuosina tapahtunut, on HBO:n 24/7-dokumenttisarja. Sarja kertoo kahden Winter Classiciin valmistautuvan joukkueen arjesta ja matkasta tuohon uuden vuoden päivänä pelattavaan otteluun. HBO tekee vastaavaa sarjaa myös muista urheilulajeista, kuten nyrkkeilystä. Lisäksi olen katsonut ”Hard Knocks”-sarjaa, joka kertoo NFL-joukkueen valmistautumisesta kauteen. Tämänkin sarjan selostaa Liev Schreiber.

Stanley Cupin finaalien lisäksi sarja yksi kauden odotetuimmista yksittäisistä asioista ja sarja on lisännyt jääkiekon näkyvyyttä etenkin Yhdysvalloissa. Viime kaudella NHL otti kaiken irti dokumentaatiohypestä ja teki vielä toisen samantyyppisen sarjan, NHL: Revealed, joka seurasi muita ulkojääotteluita, sekä Olympialaisten tapahtumia. Meidän Teemu oli myös iso osa sarjaa.

Liigalla olisi hyvät eväät tehdä dokumentaatiosarja liigan joukkueista, seurata pelaajia ja heidän valmistautumistaan. Ihmisiä kiinnostaa aina kulissien takaiset jutut.

Olisi virkistävä nähdä dokumenttisarjaa Liigajoukkueen valmistautumisesta kauteen, tutustumista kaupunkeihin, organisaatioihin ja ennen kaikkea yksittäisiin pelaajiin. Nähdä heidät, kuulla heidän äänensä ja kuulla heiltä itseltään ja perheiltään ajatuksia jääkiekosta.

Tilastointi

Olen aikaisemmin kirjoittanut NHL:än loistavasta tilastoinnista. Liigan puolella tilastointi on sellaista, mitä voisi odottaa A-nuorten SM-Liigasta. Liigan puolelta löytyy perinteiset pistetilastot, tehotilasto, jäähyt, laukaukset ja peliaika. Liigan tilastoinnista puuttuvat sellaisia perustilastoja kuin aloitusvoitot, ali- ja ylivoima-ajat, taklaukset, vaihdot ja niin edelleen. Ei itänaapuriliigakaan tilastoinnissa mitenkään loista, mutta sieltäkin sentään löytyy aloitusvoitot.

Mutta jos jossain asiat tehdään paremmin, niin se on luonnollisesti läntinen naapurimaamme, Ruotsi. Ruotsalaiset tilastoivat NHL-tyyliin blokatut laukaukset, taklaukset ja kaikki kaipaamani perustilastot peliajasta. Lisäksi perkeleen ruotsalaiset tilastoivat jopa pelaajien aloitusvoitot eri kentän alueilla.

Irti saunaseuran maineesta

Ihmisillä on Liigasta ja Jääkiekkoliitosta saunaseuramainen kuva. Vaikka jokainen oli varmasti sitä mieltä, että Sport oli taloudeltaan perustelluin joukkue Liigaan, tapa millä se tuli jätti ison kysymysmerkin.

Vaikka Liigalla ja Jääkiekkoliitolla on omat hallituksensa, Liiga toimii Jääkiekkoliiton alaisuudessa. Jääkiekkoliiton puheenjohtaja on ollut viimeiset 17, ja seuraavat 600 vuotta Kalervo Kummola. Liigan ja Jääkiekkoliiton väliset sopimukset muun muassa lopettivat liigakarsinnat ja mielenkiintoisien tapahtumien kautta päästivät Helsingin Jokerit KHL:ään.

Vihjailun tasolle jääneessä Kummolan Kääntöpiiri-kirjassa kirjoittaja Pertti Sainio on ollut varma, että Kummola on tiennyt esimerkiksi Jokereiden KHL-siirrosta koko ajan ja oli itse asiassa junailemassa sitä. Kuten kaikki muistavat, päätöksen Jokereiden sarjavaihdosta teki Jääkiekkoliitto, eikä suinkaan Liiga, jota päätös eniten koski. Ja vielä kun Jääkiekkoliiton hallituksessa istuu Liigaseurojen pomoja, niin kysyikö Kummola edes muilta, saako Jokerit siirtyä.

Bluesin entisen omistajan Jussi Salonojan mukaan Kummola oli tiellä, kun Blues halusi siirtyä KHL:ään.

Tavallaan olen iloinen Jokereiden idän valloituksesta, mutta se tapa miten nämä asiat saadaan aikaan, onkin jo toinen juttu.

Mikä ihmeen urheilusarja maailmalla edes toimii tällä tavalla?