Tapaus Subban

Montreal Canadiensin supertähtiosaston puolustaja PK Subban heitettiin ensimmäisestä osaottelusta huitaistuaan Senatorsin tulokashyökkääjä Mark Stonea käsille. Fanipainotteisessa keskustelussa syytettiin Stonea filmaamisesta ja tuomareita ylireagoinnista.

NHL:n säännöt ovat tässä kohtaa yksiselitteiset. Subban vetää hirvittävällä yläviikatteella Stonea suoraan lapasille, joten kysymys on A. Huitominen ja B. Vahingoittava huitominen, joten sääntökirjan mukaan erotuomarilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin poistaa Subban pelistä.

Subban pääsi jo ensimmäisessä erässä kuin koira veräjästä huitaistuaan suoraan kupoliin Jean-Gabriel Pageauta. Subban protestoi niin kovaa tilanteen jälkeen, että katsojasta näytti siltä että takuuvarma jäähy muuttui vain pelikatkoksi korkeasta mailasta.

On täysin yhdentekevää oliko Subbanin tarkoitus lyödä Stonea käsille vai ei. Ei kukaan pelaaja tahallaan halua rikkoa toista, vaan korkeintaan moukaroida pehmeäksi. Subban on vastuussa omasta pelivälineestään ja kuten pelin oma historia osoitti, maila heilui täysin miten sattui. Jos kyseisessä tilanteessa maila olisi osunut toiseen mailaan, se olisi ollut päivänselvä kakkonen huitomisesta.

Pelikieltoa vai ei?

Runkosarjassa Subban olisi saanut aivan varmasti pelikieltoa ja nytkin teko oli pelikiellon arvoinen – oli pudotuspelit tai ei. Stonella ilmoitettiin olevan ranteessa hiusmurtuma ja pelaaminen jatkossa voi olla epävarmaa. Pudotuspelit ovat eri maailma ja silloin myöskin pelikieltojen jakamisessakin ilmenee tietty munattomuus ja varsinkin Subbanin tapauksessa. Olisi ollut huomattavasti helpompaa antaa pelikieltoa Brandon Prustille.

Senators on pelannut ensimmäisen ottelun jälkeen voimakasta mediapeliä ja tuominnut ahkeraan Subbanin ja Canadiensia likaisesta pelistä. Toivottavasti takaraivossa muistavat kuinka käytännössä pehmittivät koko ottelun Brendan Gallagheriä. Mediapelin tarkoituksena on psyykata ja epäilisin että Stone on sankaritarinan värittämänä takaisin kokoonpanossa ensi yönä. Jos ei ole, niin noh… Sitten ei ole ja menetys on Senatorsille merkittävä.

NHL Power Week 23: Runkosarja päättyy pian – seuraa näitä

NHL:n runkosarjaa on jäljellä noin kaksi ottelua per joukkue, mutta joillakin onnekkailla on kolme. Viime yönä Pittsburgh Penguins pelasi samoista pudotuspelipaikoista taistelevaa Senatorsia vastaan yhden kauden huikeimmista ja tärkeimmistä nousuista tullen ottelun lopussa tasoihin ja tekemällä jatkoajalla voitto-osuman. Kummankin pudotuspelihaaveet ovat vielä voimassa.

Ensi yönä pelataan kolmen ottelun kierros, joista ainoastaan yhdellä ottelulla on panosta. Bruinsilla on vastassaan kovassa vireessä oleva Capitals, joka on varmistanut jo pudotuspelipaikkansa, mutta puolustaa kotietua.

Sääntöjen mukaan jos joukkueet ovat tasapisteissä, mittarina toimii sarjataulukon sarake ROW, joka kertoo että paljonko voittoja joukkueella on varsinaisella peliajalla ja jatkoajalla. Voittomaalikilpailua ei tässä lasketa.

Itäisen konferenssin tilanne pudotuspelipaikoista (ottelupäivämäärät Yhdysvaltain aikaa)

Itäinen konferenssi     Jäljellä olevat pelit
Joukkue Ottelut Pisteet ROW 8.4. 9.4. 10.4. 11.4.
Islanders 80 98 39 Penguins Blue Jackets
Red Wings 80 97 38 Canadiens Hurricanes
Penguins 80 96 38 Islanders Sabres
Bruins 79 95 37 Capitals Panthers Lightning
Senators 80 95 35 Rangers Flyers

Islandersille riittää käytännössä kahdesta jäljellä olevasta ottelusta yksi piste.
Red Wings tarvitsee yhden voiton varsinaisella peliajalla. Canadiens ei ole antamassa vapaalippuja vanhalle kiistakumppanille, mutta Hurricanes on voitettava. Taistelee Bruinsin kanssa divisioonan kolmossijasta.
Penguins tarvitsee vähintään voiton ja tasapelin kahdesta ottelusta varmistaakseen jatkopaikan.
Bruins tarvitsee kolmesta ottelusta kaksi voittoa ja mielellään varsinaisella. Bruins on käytännössä tasatilanteessa Red Wingsin kanssa, koska on pelannut ottelun vähemmän. Taistelee divisioonan kolmospaikan lisäksi villin kortin paikasta.
Senators tarvitsee voitot Rangersista ja Flyersista sekä Bruinsille tappiot vähintään kahdesta ottelusta. Mikäli joukkueet ovat tasapisteissä, Bruins menee jatkoon paremmalla ROW-sarakkeella.

Läntisen konferenssin tilanne pudotuspelipaikoista (ottelupäivämäärät Yhdysvaltain aikaa)

Läntisessä tilanne on kinkkisempi kuin itäisessä konferenssisaa. Wild varmisti pudotuspelipaikan viime yön voitollaan, mutta jäljellä olevasta kahdesta tai yhdestä paikasta taistelee kolme joukkuetta. Yksi putoaa pois pelistä.

Läntinen konferenssi     Jäljellä olevat pelit
Joukkue Ottelut Pisteet ROW 8.4. 9.4. 10.4. 11.4.
Flames 80 95 40 Kings Jets
Jets 80 96 35 Avalanche Flames
Kings 80 93 37 Flames Sharks

Jetsille riittää voitto jommasta kummasta pelistä ja näin ollen varmistaa villin kortin paikan.
Flames on divisioonan kolmospaikassa kiinni kaikkein vahvimmin. Käytännössä voitto riittää karkaamaan Kingsiltä, mutta viimeiset vastustajat ovat niin ikään pelaamassa elämästä ja kuolemasta.
Kings ei tarvitse yhtään vähempää kuin kaksi voittoa jäljellä olevista peleistä. Sharks on menettänyt jo mahdollisuutensa, mutta eivät aio antaa verivihollista vastaan tuumaakaan periksi.

Ottelut, jotka kannattaa katsoa (Suomen aikaa):

8.4.
03.00 Bruins – Capitals
9.4.
02.00 Rangers – Senators
tai
02.30 Panthers – Bruins
04.00 Flames – Kings
10.4.
02.00 Penguins – Islanders
19.30 Flyers – Senators
22.00 Kings – Sharks
tai
22.00 Jets – Flames
11.4.
02.00 Hurricanes – Red Wings
02.30 Lightning – Bruins

Piste- ja maalipörssin tilanne

John Tavares ja Sidney Crosby taistelevat viimeiseen asti pistepörssin voitosta. Kaksi ottelua ja molemmat pelaajat 83 pisteessä. Crosbylle pitää antaa toki sen verran siimaa tilanteessa, että miehellä on viisi ottelua vähemmän tilillä. Jakub Voracek vaanii parin pisteen päässä, joten pienellä yllätysmomentilla tshekki voi tulla takaa ja ohi.

Maalipörssiä johtaa Aleksander Ovetskin peräti kymmenen maalin erolla 42 maalia tehneeseen Steven Stamkosiin, joten mikäli ei tapahdu jotain jumalallista väliintuloa, maalikuninkaan tittelin vie Ovie.

Paras maalivahti?

Carey Price on tällä kaudella NHL:n paras maalivahti. Statistiikka hakee historiasta vertaistaan, sillä kanukilla on paras päästettyjen maalien keskiarvo, paras torjuntaprosentti sekä eniten nollapelejä ja voittoja. Hyviä kavereita toki olisi tarjolla Vezina-ehdokkaiksi, kuten Pekka Rinne ja loistavan loppukauden pelannut Devan Dubnyk, mutta Price on kolmikosta selkeästi ykkönen. Ei olisi ihme, jos Hart ja Vezina päätyvät samaan kaappiin.

”Anna sakkoa, saatana”

Liigan toimitusjohtaja Kimmo Rannisto vavisutti Iltasanomien (ja Radio Rockin)haastattelussa suomalaisen jääkiekkokulttuurin perustuksia ja kertoi, että Liiga harkitsee ensi kaudeksi sakkorangaistuksia tuomareille mussuttamisesta. Etenkin valmentajilla on tapana otteluiden jälkeen kritisoida tuomaritoimintaa melko kovallakin kädellä.

Liigan ratkaisun taustalla on kokonaisen kulttuurin muuttaminen maassa, missä ollaan tehty taidetta valittamisesta. Valmentajat ovat turhautuneita tuomareihin, jotka tekevät tehtäviään sivutyönä. Ottelun kaksi muuta valtiovaltaa tienaavat keskimäärin kaksinkertaisesti kentällä viilettävään erotuomariin verrattuna. Liigaa ja erotuomarikerhoja taas ärsyttää kuunnella julkista valittamista milloin mistäkin. Henkilökohtaisesti ymmärrän kumpaakin osapuolta.

Olin katsomassa Turun Palloseuran ja Vaasan Sportin välistä ottelua ja kesken ottelun eräs pitkän linjan kiekkoilija huusi erotuomarille:”SAATANAN PASKA!”.Tällaisen lausahduksen taustalla on täydellisen kunnioituksen puute erotuomaritoimintaa kohtaan.

En sano, että pohjoisamerikkalaisessa kiekkokulttuurissa ei valitettaisi pelin aikana tuomarille, mutta voin taata, että yksikään pelaaja ei kiroile tuomarille ilman seuraamuksia. Käytöskymppejä jaetaan kuin karkkia, mikä johtaa siihen että erotuomareilla on työrauha suurimman osan aikaa.

Hyvä esimerkki erotuomarin päätöksien kunnioittamisesta oli edellisyönä, kun St. Louis Bluesilta hyväksyttiin Minnesota Wildia vastaan tarkistuksen jälkeen maali, vaikka kiekko ei edes mennyt tolppien sisälle. Tarkistuksen jälkeen pelaajat asettuivat kiltisti keskiympyrään. Ainoa näkyvä ihmettelijä oli Wildin maalivahti Devan Dubnyk ja lopulta tilanteeseen puututtiin Torontosta käsin, missä tarkistetaan jokainen maali.

Tuomareiden julkiseen kritisointiin puututaan kovalla kädellä, sillä pienestäkin julkisesta tuomareihin kohdistuvasta arvioinnista lätkäistään vähintään tuhansien dollareiden sakot. Agressiivisesta valmennustyylistään tunnettu John Tortorella sai salaliittoteorioistaan peräti 30 000 dollarin sakot. Sakot eivät suinkaan rajoita valmentajien sananvapautta, vaan ohjaavat keskustelut pois mediasta.

NHL:ssä on 33 päätuomaria ja 33 linjatuomaria. Kaikki viheltävät ammatikseen ja heitä myös koulutetaan ammattiinsa aktiivisesti. Tason ja ammattimaisuuden pitää pysyä kovalla tasolla, sillä tuomaritkin saattavat saada pelikieltoja. Tunnettu NHL-tuomari Tim Peel skoolasi tequilaa Puck Daddynä tunnetun NHL-kirjoittaja Greg Wyshynskin kanssa kuvan kera. NHL ei pitänyt kuvan tuomasta julkisuudesta ja lätkäisi Peelille pelikieltoa.

Keskusteluja erotuomaritoiminnasta ei suinkaan käydä median välityksellä, vaan kuten ammattilaisliigaan kuuluukin, keskustelut käydään aivan jossain muualla.

On täysin käsittämätöntä, että Liigassa valmentajat huutavat kesken median haastattelutuokion ohi kävelevälle otteluvalvojalle epäselvästä maalista, etenkin kun ratkaisun tehnyt videotuomari oli täysin oikeassa. Ilveksen päävalmentaja Tuomas Tuokkolalle olisi pitänyt hiiltymisestään määrätä reilu rangaistus.

Tässä olisi muutama vinkki tilanteen saattamiseksi oikeille urille:
1. Tuomarille ei puhu jäällä kuin kapteenistoon kuuluva pelaaja. Kuka tahansa muu avaa suunsa ilman lupaa, saa käytösrangaistuksen.
2. Erotuomarit alkavat saamaan kuukausipalkkaa ja heitä koulutetaan kuin ammattiurheilijoita.
3. Erotuomareiden kritisoiminen viedään pois julkisuudesta ja epäselvät tilanteet hoidetaan suljetuin ovin.
4. Valmentajat keskittyvät oman pelin analysoimiseen sen sijaan, että syyttävät tuomaritoiminnasta omien pelaajiensa hutilointia. Pitäisikö tuomareiden vastaavasti pitää ottelun jälkeen lehdistötilaisuus aina, kun pelaajat hakkaavat toisiaan pohkeille hierovat hanskaa naamaan kun valvovan instanssin silmä välttää?
6. Kohtien 3 ja 4 rikkomisesta tulee rahallista sakkoa.

NHL Power Week 17 – jättikauppoja

Jari Kurrin numeroihin päässyt Power Week-katsaus onkin viime viikolta treidipainotteinen, ja molemmissa isoissa vaihtokaupoissa liikkui myös suomalaispelaajia.

Kauden ensimmäisessä suuressa treidissä pääosassa oli kauan huhuttu Evander Kanen siirtyminen Winnipeg Jetsistä Buffalo Sabresiin. Kanen lisäksi Sabresiin lähti Zach Bogosian ja yliopistosarja NCAA:ta pelannut maalivahti Jason Kasdorf. Jets sai taasen Drew Staffordin, Tyler Myersin, Joel Armian, Brendan Lemieux’n ja ensimmäisen kierroksen varausoikeuden, mikä tulee olemaan Sabresin ensi kesän varauksista viimeiseksi jäävä.

Kauppa on siitä mielenkiintoinen, että Kanen loukkaantumisen takia sen vaikutukset tulevat näkymään toden teolla vasta hamassa tulevaisuudessa. Toki Myers on heti onnistunut Jetsissä, mutta muuten kaupan voittaja selviää vasta joskus. Jetsillä on ensi kesäksi nyt useampi varausvuoro, joten saattaa olla että sitä käytetään vielä kauppatavarana ennen siirtorajan umpeutumista.

Sabres teki vielä mielenkiintoisen liikkeen vielä saman vuorokauden aikan: Jonas Enroth vaihdettiin kolmannen kierroksen varaukseen ja Anders Lindbäckiin. Treidin suurin lopputulema oli se, että Sabres todella haluaa voittaa lotossa ensimmäisen varaajan paikan, sillä häntäpään joukkueet kisaavat tällä hetkellä Connor McDavidista. Toki kakkosena varaava on saamassa toisen tulevan supertähden, Jack Eichelin.

Stars sai kaupassa erittäin hyvän kirittäjän Kari Lehtoselle. Sabres sai NHL:n epävarmimman kakkosmaalivahdin.

Jokinen Maple Leafsiin

Nashville Predators kauppasi odotetusti Olli Jokisen. Osoitteeksi tuli lopulta Toronto Maple Leafs, johon päätyi myös taannoinen  kolmoskierroksen varaus Brendan Leipsic. Predators hyppäsi toden teolla cup contender-rekkaan haalimalla pätevän kolmosketjun sentterin Mike Santorellin ja entisen Predatorsin puolustajan, Cody Fransonin.

Santorelli on pelannut paljon Maple Leafsissa Leo Komarovin kanssa samassa ketjussa ja onnistui siinä paikalla ihan mukavasti iskemään ajoittain pisteitäkin. Amerikanitalialainen on myös monipuolinen hyökkääjä, joten hänet voi iskeä sentterivoittoisessa Predatorsissa huoletta laitaan, missä Jokinen ei onnistunut oikein missään vaiheessa.

Maple Leafs oli siinä mielessä Jokiselle oivallinen paikka, että siellä tulee varmasti tilaa antaa näyttöjä. Tosin treidikylkiäisenä tunnettu Jokinen saattaa kyllä olla kauppatavarana vielä jos Maple Leafsin kärkihyökkääjä Phil Kessel vaihtaa kaupunkia. Kaikki on auki vielä ennen maaliskuun alkua. Aluksi ainakin Jokiselle on sovitettu paikkaa kolmosketjusta.

Itse olisin tosin suonut piällikölle mahdollisuuden kerrankin pelata pudotuspeleissä.

Niemi kaupataan sittenkin?

Viime viikolla arvelin, että Sharksin ykkösveskari Antti Niemi tuskin kaupataan ennen pudotuspelejä. ESPN:n NHL-toimittaja Pierre Lebrun kertoi lähteisiinsä vedoten, että Niemi on edelleen kaupan. Mikäli näin on, se kuvastaa sitä että tämän kauden pudotuspelimenestys on Sharksille täysin yhdentekevä.

Jälleenrakennuksen merkitystä ei voi kylliksi korostaa, mutta mitä rental-tason kaupasta voi saada sellaista, mitä joukkue voi käyttää tulevaisuudessa ja lähteä Alex Stalockin turvin pudotuspeleihin?

Vielä jättikauppoja tulossa?

Yksi varmana kaupattavana pidettävä Phil Kessel on todennäköisesti yksi siirtorajan isoista kaupoista. Kesseliä on viimeksi viety  Panthersiin, mutta edessä on parikin asiaa. Ensinnäkin Kesselillä on siirron estävä pykälä, joten kauppa edellyttäisi Kesselin omaa halukkuutta siirtyä appelsiinien ja eläkeläisten luvattuun osavaltioon. Yksi hyvä koukku on myös alhainen veroaste.

Isoin este kaupalle on todennäköisesti kuitenkin se, että Panthers joutuisi luopumaan parin veteraanihyökkääjän ohella myös jostain junnulupauksestaan: Aleksander Barkovista, Aaron Ekbladista tai Jonathan Huberdeausta. Ja siinä kaupassa ei olisi mitään tolkkua.

Seguin poistui Rocket Richard-kisasta

Ei tosin omin neuvoin, vaan Stars-tähti joutui Florida Panthersin venäläispakki Dimitri Kulikovin telomaksi. Kulikovin tarkoitus oli varmasti tarjota vanha kunnon lonkkataklaus, mutta tuli liian matalalla tilanteeseen ja Seguinin polvet joutuivat tulilinjalle. Huolimaton ja vaarallinen taklaus. Kulikov sai tilanteesta neljän ottelun pelikiellon ja Seguin on poissa kaukalosta kolmesta kuuteen viikkoa.

Maalipörssiä johtaa Aleksander Ovetskin ja hyvänä kakkosena on tällä hetkellä Rick Nash.

Vatanen loukkaantui, Timonen palaamassa

Anaheim Ducksin viivapelote Sami Vatanen loukkaantui Matt Beleskeyn ohella Washington Capitalsia vastaan pelatussa ottelussa. Vaikka Ducksilla on ollut viime aikoina hieman alavireistä otetta, niin joukkue on marssimassa hyvällä marginaalilla tyynenmeren divisioonasta jatkoon ja Vatanen on tervehtymässä jo 3-6 viikon päästä.

Yksi kiekollinen pakki poistuu ja toinen tulee tilalle, eli Kimmo Timonen on palaamassa kaukaloon. Kime on liittynyt jo joukkueen treenivahvuuteen ja on kahden viikon kuluessa pelikunnossa. Joukkue on kuuden pisteen päässä villin kortin paikasta, joten kirvestä ei kannata vielä heittää kaivoon Phillyssä, vaikka samasta spotista kilpailee hyvässä vireessä oleva Panthers ja aina kova Boston Bruins.

NHL:n eläkejärjestelmä elää työehtosopimuksen mukaan

Keskimääräinen NHL-ura kestää noin neljä vuotta.  Siihen mennessä omaan uraan on uhrattu kaikki vapaa-aika, vanhempien rahat ja mahdollinen koulutus. Yhdysvalloissa yliopistokiekko on vielä mahdollista, mutta esimerkiksi Suomessa Jesse Puljujärven tie on sellainen, että koulunkäynti tulee jäämään peruskouluun.

Ennen 90-lukua ajat olivat erit. Pelaajat eivät tienanneet sellaisia summia, että olisivat voineet luottaa rahojen riittävän hautaan asti. Ei, vaikka olisit ollut NHL:n paras maalivahti, Ken Dryden.

Kanadan entinen opetusministeri on todellinen harvinaisuus – hän piti välivuoden NHL:stä 70-luvun alussa suorittaakseen lakimiehen tutkinnon. Tultuaan takaisin hän voitti vielä neljä Stanley Cupia Canadiensin paidassa ja lopetti uransa 32-vuotiaana mestarina.

NHL:ssä on ollut eläkejärjestelmä vuodesta 1947 alkaen, kun NHL:n silloinen presidentti Clarence S. Campbell otti sen käyttöön – siis vuosia ennen kun perustettiin NHL:n pelaajayhdistys NHLPA. Siihen aikaan pelaajat maksoivat vuodessa 900$ eläkekassaan, johon liiga vastasi omista tuloistaan kuten All Star-ottelusta. Eläkettä sai alkaa nostamaan 45-vuotiaana.

NHLPA:n historia ja NHL:n eläkejärjestelmän historia kulkevat käsi kädessä. Vuonna 1957 pelaajat alkoivat heräämään todellisuuteen, että heillä ei ollut mitään oikeuksia sarjassa koskien työsopimuksia tai neuvotteluita. Pelaaja oli käytännössä seuran omistuksessa kunnes toisin sanottiin. Omistajat ja liiga olivat organisoituja, mutta pelaajat eivät. Ted Lindsay teki valtavan työn kulissien takana, jotta pelaajat saisivat oman yhdistyksensä.

Yhdistyksen ensimmäinen asia oli ottaa osaa eläkejärjestelmän neuvotteluihin Detroitissa ja Montrealissa, mutta seurat ja NHL olivat päättäneet, että he sivuuttavat uuden pelaajayhdistyksen neuvotteluissa ja eivät luovuttaneet yhdistykselle mitään tietoja, koska eivät tunnustaneet tätä. Muutaman kuukauden kovan työnteon jälkeen liiga kuitenkin taipui ja tunnusti pelaajayhdistyksen, mutta varsinainen yhdistys hajotettiin raskaiden oikeudenkäyntien jälkeen. Taisteluiden tuloksena pelaajat tapasivat säännöllisesti omistajia ja liigaa kunnes 1967 nykymallinen NHLPA perustettiin ja sen johtoon valittiin Alan Eagleson.

Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin eläkeasia nousi jälleen pöydälle. Vuonna 1991 selvisi, että Eagleson oli kavaltanut pelaajien eläkerahoja useita miljoonia. Taistelun keulakuvaksi nousi entinen NHL-pelaaja, HIFK:ssakin pelannut Carl Brewer. Eagleson joutui lopulta vankilaan, hänet poistettiin Hockey Hall of Famesta ja häneltä vietiin Order of Canada-kunniamerkki.

NHL:n eläke, eli pension plan

Vastoin yleistä käsitystä, NHL-pelaaja ei siirry eläkkeelle kun lopettaa uransa, vaan vasta kun hän on virallisesti eläkeiässä.

Kauden 2012-2013 työsulkuun asti pelaajat maksoivat eläketililleen palkastaan osan, aivan kuten vuonna 1947, joskin summat olivat aavistuksen korkeammat. Neljänneksen eläkemaksusta maksoi NHLPA. Kunhan pelaajat olivat pelanneet yli 160 peliä, niin he olivat oikeutettuja NHL:n eläkkeeseen. Alennettua eläkettä sai / saa alkaa nostamaan 35-vuotiaana ja täyttä eläkettä 45-vuotiaana. Ja koska Kanadan ja USA:n eläkelait ovat erilaiset, Kanadassa pelaavat pelaajat saivat maksaa eläketililleen vähemmän rahaa kuin USA:ssa pelaavat.

Uuden CBA:n (Collective Bargaining Agreement) myötä eläkejärjestelmä muuttui täysin ja sitä kutsuttiinkin NHLPA:n puolelta ”kruunujalokiveksi”. Suurin muutos oli se, että edellisessä kappaleessa mainittu Kanadan ja USA:n eroavaisuudet eläketileissä poistui täysin, sillä tulevaisuudessa kaikki pelaajat maksavat eläkkeensä Yhdysvaltoihin, mutta Kanadassa pelaavat joutuvat edelleen maksamaan lisäveroa Kanadaan, koska maksavat eläkkeensä Kanadasta Yhdysvaltoihin.

Pelaajat maksavat tietyn summan vuodessa yleiseen eläkekassaan, josta sitten 63-vuotiaana saavat alkaa nostamaan eläkettä. Alennettua eläkettä saa alkaa nostamaan äärimmäisessä rahapulassa 45-vuotiaana. Mikäli pelaaja pelaa koko CBA:n ajan NHL:ssä, hän on kerryttänyt eläkettä nostettavaksi 63-vuotiaana 255 000 dollaria joka vuosi hautaan asti. Alla olevasta taulukosta voi katsoa eläkekertymän muodostumisen. Vaikka eläke edellyttää 82 ottelun kautta, se tarkoittaa sitä että pelaajan pitää olla seuran listoilla koko 82 ottelun kauden ajan joko aktiivisessa rosterissa, loukkaantuneena tai poppariosastolla.

pension

Vaikka CBA:ta muutetaan pelaajille edukkaammaksi aina uusien neuvotteluiden koittaessa, jo lopettaneet pelaajat saavat eläkettä kuitenkin sen järjestelmän mukaan jonka alaisuudessa ovat pelanneet. Ainoastaan vuoden 2013 CBA:n jälkeen aloittaneet pelaajat maksavat ja saavat eläkettä pelkästään uuden järjestelmän mukaan, muut pelaajat saavat tulevaisuudessa eläkettä kahden järjestelmän mukaan. Esimerkiksi Sidney Crosby on viime vuoteen asti maksanut omalle eläketililleen rahaa, mutta uuden CBA:n myötä hän siirtyy elämään uuden CBA:n mukaan. On luonnollisesti täysi mysteeri, mikä eläkkeen rooli on seuraavan CBA:n neuvotteluissa, mutta mitä tahansa silloin tapahtuukin, niin pelaajat alkavat elämään sen mukaan.

Tosiasia kuitenkin on, että tällä kaudella uransa aloittava pelaaja pelaa tuosta taulukosta keskimäärin neljä kautta, joten hänen NHL:n eläkkeensä 63-vuotiaana on 88 000 dollaria kaudessa. Siihen mennessä hänen on pitänyt tienata niin paljon rahaa, että pärjää eläkeikään asti. NHL:n keskimääräinen palkka on 2,5 miljoonaa dollaria kaudessa, mutta aika iso osa takaketjujen rouhijoista tienaa alle miljoonan kaudessa.

Lisäksi NHL ja NHLPA maksavat uuden CBA:n myötä joka vuosi kolme miljoonaa dollaria jaettavaksi kaikille yli 65-vuotiaille, entisille NHL-pelaajille, joilla on kymmenen vuoden NHL-ura takanaan.

NHL:n CBA on luettavissa täältä. Vanhat sopimukset löytyvät täältä.

NHL ja IIHF – kaksi eri sääntökirjaa samasta lajista

Nykypäivän jääkiekko ei ole enää sääntöjen puolesta hirvittävän tulkinnanvarainen laji, ja säännöt menevät koko ajan siihen suuntaan että tuomarille jäisi aina vain vähemmän sijaa arvailulle. Täksi kaudeksi NHL:ään tullut sakottaminen sukelluksesta (embellishment) tukee osittain tätä väitettä. Pelaajalle luodaan pelko videotarkistuksesta ja rahallisesta menetyksestä. Sukeltava pelaaja ei pääse enää kuin koira veräjästä.

Meillä katsojillakin on myös vastuu tuntea säännöt, koska jokin täysin älyttömältä tuntunut tilanne voi kuitenkin mennä täysin sääntökirjan mukaan. Tähän puoleen päästiin tutustumaan viime MM-kisoissa, jossa oli parikin tilannetta jota sivusin kirjoituksessa ”Oikeusmurhakisat”. Kirjoitus on edelleen yksi blogin luetuimmista.

Etenkin Euroopassa järjestetyissä kisoissa NHL-pelaajat joutuvat tottumaan suuremman askin lisäksi sääntöeroihin. Vaikka peli on pitkälti sama, varusteista lähtien NHL:n ja IIHF:n sääntökirjassa on muutamia merkittäviä eroja, vaikka sääntökirjat tulevat koko ajan lähemmäksi toisiaan.

Kumpikin lajiliitto poimii toisiltaan hyvät ideat talteen. Viimeisimpänä IIHF muutti keskialueen kokoa ja pitkän kiekon sääntöä hybridiksi. Kuitenkin kun eurooppalainen NHL-katsoja haluaa tarkistaa jotain sääntökirjasta, kannattaa kaivaa NHL:n sääntökirja esiin. Kun taas MM-kisoissa tai Liigassa tapahtuu jotain, ei kannata ensimmäisenä vedota siihen että miten NHL:ssä tilanne tulkitaan, vaan kaivaa vaikkapa suomeksi kirjoitetun IIHF:n sääntökirjan.

Se, kumpi on parempi sääntökirja on täysin tulkinnanvarainen asia. NHL:n sääntökirja on tarkoitettu nimenomaan silmällä pitäen pohjoisamerikkalaista, fyysistä ja nopeaa peliä varten kun taas IIHF tukee eurooppalaista taitokiekkoa, jossa pelaajalla on aikaa enemmän. Tietyt asiat eivät välttämättä toimi siellä päin ja vice versa.

Yritetään hieman selventää kahden eri jääkiekkopelin sääntöeroja.

Brett Hull muutti maalialuesääntöä

Jere Lehtisen uraa muisteltiin hiljattain ja yhdeksi tähtihetkeksi kuvailtiin vuoden 1999 Stanley Cup-finaaleja, jossa Lehtinen syötti Brett Hullin tekemän ratkaisevan jatkoaikaosuman finaalisarjan kuudennessa pelissä Buffalo Sabresia vastaan.

Maalista ei tullut kuuluisa pelkästään siitä että se ratkaisi Stanley Cupin Starsille, vaan siitä että maali oli kiistanalainen. Tuohon aikaan sääntökirja oli maalialuesäännön puolesta yhtäläinen IIHF:än kanssa, eli mikäli pelaaja on ennen kiekkoa alueella, katsotaan pelaajan häiritsevän maalivahdin työrauhaa. Alueella seilaavaa kiekkoa voi toki lähteä pelaamaan.

Pelattiin kolmatta jatkoerää. Hull oli rytäkässä kasvotusten Dominik Hasekin kanssa, joka pelasi tuttuun tapaan jään pinnassa. Hull laukaisee puolivillaisesti kiekkoa, ja Hasek torjuu kiekon pois alueelta. Hull ottaa kiekon vasemmalla luistimellaan kiinni ja siirtää sen mailan lapaan josta hän ampuu kiekon maaliin toinen luistin maalivahdin alueella. Maali hyväksyttiin ja Starsin juhlat alkoivat.

Ilmeisesti kauden aikana vastaavasta tilanteesta maali olisi hylätty ja tähän oikeutetusti Buffalo Sabresin kannattajat vetosivat, kun määrittelivät käsitteen ”No goal”. NHL:n oma Arto ensimmäinen Järvelä, Bryan Lewis, tarkisti tilanteen videolta ja julkaisi sen pohjalta kuuluisan tulkinnan, että Hullilla oli kiekko koko ajan hallussaan laukaistessaan kiekon maalia kohti. Alla on videolla Hullin jatkoaikamaali. Jokainen voi itse tehdä oman tulkintansa maalista:

Kauden jälkeen maalialuesääntöä muutettiin. Nykyisin kun katsoo NHL-peliä, voi huomata hyvin helpostikin että pelaajat luistelevat hyvinkin aktiivisesti ja röyhkeästi maalialueella. Maali voidaan hylätä, mikäli pelaaja häiritsee maalivahdin työrauhaa estämällä liikettä tai ajamalla päälle. Sillä ei ole merkitystä onko maalivahti omalla alueellaan vai ei. Tilanteen määrittää NHL:n sääntökirjan pykälä 69.

Sääntö on tehty mahdollisimman selkeäksi sikäli, että maalivahti voi käytännössä ajaa pelaajan päälle tahallaan ja näin ollen saada aikaan maalin hylkäyksen, joten tuomarin ei tarvitse erikseen tulkita että oliko pelaaja maalivahdin tiellä vai toisinpäin. Vastuu kohtaamisesta on täysin pelaajan vastuulla.

Maalivahdit käyttävät surutta sääntöä hyväkseen ja keskustelua aiheutti muun muassa Pavel Datsjukin ja Carey Pricen viimeöinen kohtaaminen.

Viime kauden pudotuspeleistä Price myy tilanteen tuomareille ja tällä kertaa uhrina Ryan Callahan:

Rangaistuksissa myös eroja

NHL:ssä on eroavaisuuksia jäähyjen pituuksissa ja rangaistuksien tulkinnassa. NHL:n ohjenuora taklaustilanteissa on pitkälti se, että taklauksen vastaanottavalla pelaajalla on myös vastuu omasta pelaamisestaan, mikä taas suojelee taklauksen antavaa pelaajaa, mikäli vastaanottaja pelaa pää alhaalla. Euroopassa taasen sääntö tulkitaan pitkälti niin, että mikäli pelaaja jää kentän pintaan, taklaaja lentää pihalle oli se kuinka törkeä tai puhdas.

NHL:ssä on tappelusta (Rule 46) väsyttävän paljon sääntöjä, mutta pääasiallisesti niistä rangaistaan molemmille tappelijoille viisiminuuttinen. Lisärangaistuksia tulee siitä että toinen tappelijoista on haluton, epäurheilijamaisesta tappelusta, tuomareiden keskeyttämispäätöksen noudattamatta jättäminen ja niin edelleen.

IIHF:n sääntökirja heittää tappelun aloittajan ulos ottelurangaistuksen arvoisesti ja vastaanottavalle osapuolelle kakkosen. Tätä sääntöä esimerkiksi Jarkko Ruutu käytti sumeilematta hyväkseen. Hän ärsytti vastustajan siihen pisteeseen, että tämä tiputti hanskat ja lopulta Ruutu käänsi selkänsä. Vastapuoli lentää ulos ja Ruutu jatkaa peliä, ja kukaan ei tee Ruudun laskelmoinnille yhtään mitään.

Ruutu käyttää hyväkseen eurooppalaista sääntökirjaa ja pelikulttuuria. NHL:ssä Ruutu olisi vastaavasta penkitetty oman joukkueen toimesta tai kärsinyt seuraavassa vaihdossa fyysisesti.

Tässä päästään siihen, että ovatko tappelut tervetulleita eurooppalaiseen kiekkokulttuuriin. Olen pitkälti samoilla linjoilla Niemisen Jounin kanssa (jälleen kerran), joten kannattaa lukea Jounin artikkeli viiden vuoden takaa.

Lisää sääntöeroja löytyy NHL:n kotisivuilta, joskin siitä puuttuvat kummankin sääntökirjan tämän kauden lisäykset.

NHL-kauden 2014-15 tietopaketti

NHL-kausi alkaa tänään. Kirjoitin pari päivää sitten artikkelin siitä että miten kannattaa valmistautua NHL-kauteen. Pysyttelen edelleen erossa niin sanotuista ennakoista, mutta nyt on hyvä julkaista tiettyjä faktoja, päiviä ja sääntömuutoksia, joita on hyvä seuraavasta kaudesta muistaa.

Kausi

Kausi alkaa tänään, 8. lokakuuta. Runkosarja käsittää 82 ottelua joukkuetta kohti, joten kaikkiaan runkosarjaotteluita pelataan 2460 kappaletta. Runkosarja päättyy 11. huhtikuuta, jonka jälkeen alkavat pari kuukautta kestävät pudotuspelit.

Uusia joukkueita sarjassa ei tänäkään vuonna nähdä, mutta Phoenix Coyotes on tätä nykyä Arizona Coyotes.

Sääntömuutokset

NHL:ssä maalin takana on puolisuunnikkaan muotoinen alue, jossa maalivahdit saavat pelata kiekkoa. Tätä aluetta suurennetaan täksi kaudeksi. IIHF:n säännöissä tätä aluetta ei tunneta. Lisäksi päätyalueen aloitusympyröiden mittoja muutetaan.

Jatkoajan alkajaisiksi joukkueet vaihtavat päätyjä, ja kenttä ajetaan kuivalla koneella puhtaaksi. Voittomaalikilpailussa valmentajien ei tarvitse ilmoittaa kolmea laukojaansa etukäteen, vaan päättää laukojat sitä mukaa kuin tulee vuoro.

NHL karsii pelin viivyttämistä aloitusympyröissä pitkän kiekon jälkeen. Pelaajat siis kädettävät normaalisti aloituksiaan tahallaan, jotta saisivat puolustuspään aloituksiin enemmän aikaa hengähtää. Mikäli aloittaja vaihdetaan, joukkueen sen hetkinen keskushyökkääjä saa jäähyn pelin viivyttämisestä.

Spin-o-ramaa ei enää sallita voittomaalikilpailuissa, joten pelaajan on luisteltava rintamasuunta maalivahtiin päin.

Torontossa majaa pitävillä videotuomareilla on annettu videotarkistuksen osalta enemmän valtaa ja potkumaalien osalta ollaan löysempiä, sillä teon tahallisuutta on vaikea arvioida. Potkumaaleja siis tullaan hyväksymään enemmän kuin ennen.

Sukelteluun ja epäurheilijamaiseen käytökseen kiinnitetään enemmän huomiota. Pelaajat saavat rangaistuksena sakkoja.

Winter Classic

Uudenvuoden päivänä pelataan NHL:n talviklassikko, jossa vastakkain ovat Washington Capitals ja Chicago Blackhawks. Ottelu pelataan Washingtonissa, Nationals Parkin baseball-stadionilla. Suomalaisväriä ottelussa edustaa Antti Raanta Blackhawksin luukkuvahtina. Teuvo Teräväinen aloittaa kautensa farmissa, ja Ville Pokan roolista pelaavassa joukkueessa ei ole vielä tietoa, mutta kauden alku menee bussiliigassa.

Kaikkien pettymykseksi tänä vuonna HBO ei tee häikäisevän hienoa dokumenttisarjaa 24/7, vaan vastuun dokumentoinnista on mennyt Epix-nimiselle televisiokanavalle. Tuotannosta vastaa kuitenkin edelleen Ross Greenburg, joten taso tuskin laskee mihinkään suuntaan. Omissa toiveissa olisi, että Liev Schreiber jatkaa edelleen kertojaäänenä.

Kanavamuutoksella NHL hakee laajempaa katsojakuntaa ohjelmalle, mikä ei ole lainkaan huono asia.

Winter Classicin lisäksi on tiedotettu vain yhdestä toisesta ulkoilmaottelusta, joka pelataan 21. helmikuuta 2015. Vastakkain ovat San Jose Sharks ja Los Angeles Kings. Ottelu pelataan Santa Clarassa.

Kanadalaisjoukkueiden omaa Heritage Classicia tuskin nähdään tänä vuonna, vaan ottelua isännöivä Winnipeg Jets aikoo järjestää matsin vasta ensi kaudella.

Olen kirjoittanut ulkoilmaotteluista pienen historiikin Turun Sanomien kiekkosivuille.

All Star-ottelu

Koska tällä kaudella ei ole olympialaisia, pelataan NHL:n tähdistöottelu. Ottelu pelataan ensimmäistä kertaa Columbus Blue Jacketsin Nationwide Arenalla 24.-25.1. Viikonloppu sisältää taitokilpailun ja varsinaisen ottelun.

All Star-ottelun sisältö on vuosien saatossa vaihtunut. Yleisin malli oli itäinen konferenssi vastaan läntinen, mutta on myös kokeiltu mallia Pohjois-Amerikka vastaan muu maailma.

Kaksi viimeistä kertaa on pelattu niin, että molemmille joukkeille valitaan kapteenit ja fanit valitsevat fantasiadraftissaan joukkueille avauskentälliset ja NHL valitsee muut pelaajat. Vielä ei ole tullut virallista tiedotetta siitä, miten pelaajat otteluun valitaan.

Palkat

Ensi kaudella(kin) kalleiten palkattu pelaaja on Nashville Predatorsin Shea Weber, joka kuittaa kaudesta mukavat 14 miljoonaa dollaria. Parhaiten palkattu suomalainen, Tuukka Rask, on palkkalistan 21. 7,5 miljoonan dollarin vuosipalkalla. Maalivahdeista kalleimmin palkattu on Henrik Lundqvist, jonka vuosipalkka on ensi kaudelta 11 miljoonaa dollaria.

Koska nykysäännöillä rasitus palkkakattoon lasketaan niin, että koko sopimusajan palkka jaetaan sopimuksen kestolla, eniten palkkakattoa rasittaa Aleksander Ovetskin, jonka keskimääräinen palkka on 9,5 miljoonaa dollaria. Maanmies Jevgeni Malkin on lähes samoissa lukemissa. Samassa listassa tämän kauden palkkakuningas Weber on vasta 11. vaivaisella 7,8 miljoonalla dollarilla.

Aktiivipelaajista on eniten urallaan tienannut Jaromir Jagr, joka on itse asiassa tienannut eniten tähän mennessä koko NHL:n historiassa, vaivaiset 121 miljoonaa dollaria. Kakkosena on tällä kaudella Chicago Blackhawksissa pelaava Brad Richards, jonka ansiot NHL:ssä ovat vajaa 86 miljoonaa dollaria.

Pisteet

Aktiivipelaajista eniten pisteitä urallaan on tehnyt niin ikään Jagr. 1473 ottelua ja 1755 pistettä. Toisena on San Jose Sharksin ykkössentteri Joe Thornton, jonka pistesaldo 1207 ottelussa on 1194 pistettä.

Jagrin lisäksi aktiivipelaajista yli pisteen per peli tahdissa ovat:
Sidney Crosby (1.398)
Jevgeni Malkin (1.220)
Aleksander Ovetskin (1.199)
Jason Spezza (1.001)

Fysiikka

Keskiverto NHL-pelaaja on ensi kaudella noin 28-vuotias, 186cm pitkä ja painaa 92,5 kiloa. NHL:än pisin pelaaja on edelleen Zdeno Chara (206cm) ja painavin John Scott (125kg). Pienin pelaaja on Nathan Gerbe (165cm).

Voittajat

Vedonlyöntitoimistojen mukaan Stanley Cup menee Chicago Blackhawksille, Sidney Crosby voittaa pistepörssin ja Steven Stamkos maalipörssin. Hart trophy menee jälleen Crosbylle ja paras puolustaja on joko Erik Karlsson tai Weber. Paras maalivahti on Rask tai Lundqvist.

Henkilökohtaisesti toivon, että NHL:ää ei määritellä ensi kaudella kertoimien mukaan,