”Patrik Laine jälleen pisteittä”

Näin otsikoi eräs uutissivusto. Kovaksi on mennyt touhu.

Patrik Laineella on takanaan kolme NHL-ottelua maailman kovatasoisimmassa kiekkoliigassa, eivätkä vastustajat ole olleet helpoimmasta päästä (Hurricanes, Wild, Bruins). Olisin hämmästynyt, jos 18-vuotias kiekkoilija hallitsisi kentällä miten haluaisi.

Connor McDavidilla oli isoja vaikeuksia ensimmäisissä otteluissaan, mutta sen jälkeen alkoi kulkea. Kaikki on kiinni itseluottamuksesta ja pelinopeuteen tottumisesta. NHL:ssä virheistä rokotetaan armotta, mutta niitä pitää myös tulla oppimisprosessin takia. Kun Bryan Little tulee takaisin kokoonpanoon, ei olisi huono kokeilla muutama peli ainakin AHL:ssä ja katsoa kummassa sarjassa kannattaa ottaa peliminuutteja alle.

Jostain syystä jokainen toimittaja ja lajiniilo haluaa nimenomaan etsiä tällä hetkellä Laineen pelistä virheitä. Lasketaan, että kuinka monta kertaa Laine ei päässyt keskialueen yli tai montako kiekonmenetystä hänellä oli. Laine saa jatkuvasti vastuuta huolimatta kiekonmenetyksistään, koska valmentaja haluaa hänen olevan sinut kaukalon ja sen nopeuden kanssa. Kukaan ei laske Blake Wheelerin tai Dustin Byfuglienin kiekonmenetyksiä (Laineella 3, Wheelerillä 3 ja Buffyllä 5)tai katso, kuinka tunnollisesti Laine pudottaa itsensä kerta toisensa jälkeen puolustamaan.

Olen katsonut Laineen kaikki kolme ottelua ja olen enemmänkin yllättynyt, että kuinka hyvin hän pysyy mukana. Hän ei ole hyökkäyksistä myöhässä, hän pärjää pienessä tilassa ja pystyy laittamaan vastaan fyysisesti. Jollain asteella pistää edelleen silmään kulmikas luistelu ja kolme metriä pitkä maila, mutta mikäs siinä jos sujuu. Laine pelaa jopa liian varovaisesti.
———————————
Steven Stamkos varattiin NHL:ään vuonna 2008 ja hän pelasi heti lähes täyden kauden NHL:ssä. Tuloksena oli 23 maalia ja 46 pistettä. Jos Laine pääsee edes lähelle noita lukemia, kausi on menestys.

Stamkosin kauden alku ei ollut kummoinen. Ensimmäistä maalia sai odottaa yhdeksän pelin verran ja ensimmäistä pistettä peliä vähemmän. Tammikuun alkuun mennessä kasassa oli tasan neljä maalia ja kymmenisen syöttöä. Stammer teki varsinaiset pisteensä vasta, kun Suomesta alkoi sulamaan lumet maasta. Seuraavalla kaudella saldona oli 51 maalia ja 95 pistettä.

Laineen kaudesta tulee ailahteleva ja hän tuskin taistelee Calder trophystä. Huomattavasti lähempänä Calderia on Mitch Marner, Jimmy Vesey ja vaikkapa Mikko Rantanen, jotka ovat kaikki hieman vanhempia ja kokeneempia, eli pystyvät todennäköisesti tasaisempaan kauteen. Jopa ylistyssanoja keräävä Auston Matthews taantuu jossain kohtaa ja se on ihan sallittua.

Tämän tarkoitus ei ole lannistaa odotuksia, vaan antaa niille realistiset raamit. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Laine aina silloin tällöin pystyisi väläyttämään valtavaa potentiaaliaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s