Ajatuksia World Cupista

Suomen kisat ovat World Cupissa ohi, mutta kuuluisaa sanontaa mukaillen: Vielä on paljon jääkiekkoa jäljellä.

Kirjoitan kuitenkin muutamia ajatuksia turnauksesta tähän asti, ja ennen kaikkea Suomen menestyksestä.

Onko turnauksessa järkeä?

Ehdottomasti, mutta ajankohta on mielestäni silti väärin. Olin itsekin skeptinen yhdistelmäjoukkueiden pelaamisesta, mutta turnauksen edetessä olen muuttanut mieleni. Askissa on maailman parhaat joukkueet, mutta se pitää myös muistaa, että tällaisessa turnauksessa ei suinkaan ratkaista maailman parhaan maajoukkueen titteliä. Sen kunnian saa edelleen pitää neljän vuoden välein järjestettävät Olympiakisat.

Neljän vuoden päästä pelataan jälleen World Cup, mutta silloin on tarkoitus jättää yhdistelmäjoukkueet ulkopuolelle. Mutta todellisuudessa: Kuka ei nauttinut esimerkiksi Pohjois-Amerikan junnujoukkueen edesottamuksista? Lisäksi oli hienoa, että tällä tavalla saatiin niitä tulevia supertähtiä kansainvälisen yleisön tietoisuuteen.

Turnauksen aikana ovat olleet tuomarifarssit melkoisen vähissä. Siihen auttaa NHL:n kiveäkin kovemmat ammattituomarit ja epäselvien tilanteiden haastomahdollisuus. Suurta yleisöä (ja vähän selostajiakin välillä) on mietityttänyt moni sääntö, mikä tulkitaan NHL:ssä eri tavalla, kuin Euroopassa. Joihinkin eroavaisuuksiin voi tutustua vanhassa bloggauksessani: https://nhlblogi.com/2014/10/23/nhl-ja-iihf-kaksi-eri-saantokirjaa-samasta-lajista/

Sami Lepistö antoi Ruotsia vastaan kovan pommin, mistä ei lopulta saanut jäähyä, vaan tuomio tuli jälkitilanteesta. Siinä tapahtui omanlaisensa farssi, nimittäin NHL:n säännöissä aina, kun taklaus osuu ensimmäisenä puhelimeen, tulee kahden minuutin rangaistus. Lepistö siis selvisi ilman rangaistusta. Jokunen aika sitten NHL:n sääntökirjasta poistettiin päähän kohdistuvien taklauksien lieventävät asianhaarat (kuten jos tulee pää alhaalla tilanteeseen). Kyse on aivotärähdyksiä ehkäisevästä työstä.

Tällaiset turnaukset aiheuttavat jälleen sen ajattelun, että onko IIHF:n kevätturnauksissa mitään järkeä. Niissä ratkaistaan maailmanmestaruustitteli, mutta paikalla on maailman kovimman sarjan pelaajia, jotka eivät onnistuneet seurajoukkueissaan. Itse nautin aina maajoukkueturnauksista, mutta enemmänkin sen ympärille luodun ”hypen” takia.

Kovimmat kansainväliset ottelut pelataan kuitenkin tulevaisuudessa Olympialaisissa (toivottavasti) ja World Cupissa.

Onko Suomen maajoukkue alenemistilassa?

Ei, se on välitilassa, kuten Ilta-Sanomien ansiokas urheilutoimittaja Sami Hoffrén kirjoitti kommentissaan. Tottakai sitä odottaa aina ylisuoritusta, tuuria ja onnekkaita pomppuja Suomelle, mutta analyyttisesti katsoen Suomella ei ole mitään palaa tällä hetkellä muuten kuin maalivahtiosastolla.

Mitä taas tulee tähän turnaukseen, moni Suomen kärkipelaajista tuntui olevan vielä tukossa kovan treenauksen jäljiltä, eivätkä saaneet itseään täyteen lentoon vielä tässä vaiheessa kautta. Jääkiekkoilijan kroppa on tarkkaan suunniteltu peliväline ja siinä on kaikki kaikessa ajoitus. Turnauksen aikainen ajankohta aiheuttaa sen, että ajoitukset menevät uusiksi.

Lauri Marjamäki penäsi Suomeen NHL-koon kaukaloita (26m x 61m). Suomessa on kapeita kaukaloita pilvin pimein (Turun alueeltakin löytyy kolme), mutta Suomessa ei taida olla yhtään yhtä pitkää kapeata askia.

Olen Marjamäen kanssa siinä samaa mieltä, että kaikkialla pitäisi ehdottomasti siirtyä kapeaan kaukaloon, mutta se on vain minun tulevaisuuden haaveitani, eivätkä kovin realistisia. Totuus kuitenkin on se, että kapean kaukalon peli on huomattavasti viihdyttävämpää ja siinä tulee paremmin yksilötaito esille. Se myös vaatii pelaajalta suunnattomat määrät kamppailuvoimaa, kun kiekossa kiinni oleva aika lyhenee.

Mutta onko tässä syy siihen, ettei pärjätä? Ei. Etenkin USA:n puolella kaukaloiden koot vaihtelevat suuresti. Yliopistosarja NCAA:n kaukalot vaihtelevat leveydeltään 26-30 metrin väliltä. Esimerkiksi legendaarinen Minnesotan yliopiston Golden Gophers pelaa jo todella isossa askissa, eli kooltaan 30m x 61m. Kanadan puolella askit ovat pääosin kapeampia.

Jussi Jokinen sanoi erinomaisesti Total Hockey Foreverin haastattelussa, että Suomessa peli on mennyt niin taktiseksi, että se on hidasta. Kun männän vuosina mentiin Suomesta NHL:ään, Suomessa peli oli kovavauhtisempaa ja fyysisempää. Tämän itsekin olen huomannut ilman sen kummempia referenssejä. Kyse on enemmänkin tavasta pelata, kuin niinkään askin koosta.

Totuus: Suomen juniorituotanto kukoistaa. Ensi kesän varaustilaisuudessa varataan todennäköisesti enemmän suomalaisia ensimmäisellä kierroksella, kuin viime vuonna. Menestymme juniorikisoissa ja mikä tärkeintä, juniorit lunastavat lupauksia. On kuitenkin kohtuutonta odottaa ihmetekoja juniori-ikäisiltä pelaajilta, kun kaukalossa on vuosikymmenen kokeneempia huippupelaajia.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ajatuksia World Cupista

  1. Paluuviite: Ajatuksia World Cupista osa 2: Kansakunta suree | Viitossentterin NHL-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s