NHL Power Week 18-21: Hulinat vaisuja

1 Siirtoikkunan viimeinen päivä jäi vaisuksi

Joku voisi sanoa, että siirtoikkunahulinat olivat yhdet vaisuimmista vuosikausiin. Tämä voidaan ajatella monella tapaa, mutta oma näkökulma on se, että NHL-joukkueet lähtivät kilpavarusteluun kevättä varten suhteellisen maltillisesti ja se saattaa olla viisasta. Miksi vaihtaa toimivaa moottoria?

Hulinoiden suurimmat ”ostajat” olivat Florida Panthers ja Chicago Blackhawks, joista ensiksi mainittu aikoo selkeästi katsoa mihin rahkeet riittävät tällä kaudella. Jiri Hudler ja Teddy Purcell ovat erittäin hyvä vahvistuksia hyökkäyspäähän. Jakub Kindlistä voitaneen sanoa, että monellakaan Detroitissa ei varmaan jäänyt ikävä, mutta Panthersin takalinjoille Kindl on oivallinen valinta.

Chicago Blackhawks pitää edelleen itseään niin sanotussa pudotuspeli-ikkunassa mukana, jossa se on ollut jo useamman vuoden. Joukkue hankki vanhan Stanley Cup-voittajansa, Andrew Laddin takaisin Winnipeg Jetsistä, Christian Ehrhoffin, Dale Weisen ja Tomas Fleischmannin.

Suomalaisia oli myös kaupan kohteina. Omaksi yllätyksekseen Jyrki Jokipakka pääsi Calgary Flamesin riveihin, Markus Granlund Vancouver Canucksiin, Michael Keränen pääsee yrittämään Senatorsissa ja Niklas Bäckström saa uuden mahdollisuuden niin ikään Calgary Flamesissa.

Mainitsematta jäi Ässissä pelaava Aleksi Saarela, joka siirtyi Rangersista Carolina Hurricanesiin Eric Staal-kaupassa. Rangers on todella haluton yleensä pitämään omia varauksiaan ja treidaa heitä pääsääntöisesti aina muualle kauppatavarana. Olisin ollut erittäin yllättynyt, jos Saarela olisi pukenut edes kerran Rangers-nuttua päälleen varauksen jälkeen.

Moni joukkue ei kaupannut ongelmalapsiaan (lue: Jonathan Drouin) pitkälti siksi, että juuri nyt heistä saa kaikkein huonoimman hinnan. Lähempänä varaustilaisuutta kaupattavan pelaajan hinta nousee huomattavasti.

2 Pudotuspelipaikoista tulee trilleri

Vaikka konferenssin kärjessä ovat roikkuneet vuodenvaihteen jälkeen pudotuspelipaikoilla suurin piirtein samat joukkueet, paikat ovat kaikkea muuta kuin sementoidut. Ainoa suhteellisen varma pudotuspeleihin matkaava joukkue on Washington Capitals, mutta siitä alaspäin villin kortin paikoille pieni matka.

Jaossa on vielä 20 ottelun edestä pisteitä ja esimerkiksi Panthersin ja Flyersin välillä on viisi sijaa ja vain yhdeksän pistettä.

Lännessä tilanne on suhteellisen samanlainen. Villin kortin paikoille on tunkua ja etenkin Minnesota Wild on parantanut ilmettään valmentajavaihdoksen jälkeen siihen malliin, että ainakin Colorado Avalanchella tulee olemaan tukalat oltavat.

Ja mitä tulee pudotuspelisuosikkeihin? Tänä vuonna laittaisin korvan taakse Tampa Bay Lightningin, jonka alkukauden vaikeudet näyttävät olevan takanapäin ja nälkää on hävityn finaalitappion edestä. Peli alkaa näyttämään siltä kuin se oli viime keväänä.

3 Tulokaskilpa

Vuoden tulokas-kilvassa kärkipaikkaa pitää edelleen Artemi Panarin. Philadelphia Flyersin nuori puolustaja Shayne Gostisbehere otti alleen 15 ottelun pisteputken ja kohosi oikein urakalla tulokkaiden pistepörssissä. Parasta pistetahtia on pitänyt Connor McDavid, joka olisi ilman muuta ollut vuoden tulokas-tittelissä kiinni mikäli olisi ollut kauden terveenä. Vaikka nuorukainen on pelannut hirvittävällä tasolla pelatut ottelunsa, olisi se Panarinia kohtaan oikeusmurha, mikäli pytty muualle menisi.

4 Erik Haula

Joskus valmentajavaihdos piristää yksittäisiä pelaajia. Erik Haula ei selvästikään löytänyt yhteistä säveltä Mike Yeon kanssa, mutta John Torchettin kanssa suomalaisraketti on ilmiliekeissä. Kun muu joukkue oli selvästi vaikeuksissa Florida Panthersin kanssa viikonvaihteessa, Haula käytännössä ratkaisi yksin ottelun Wildin hyväksi. Kiekonriisto ja parin pelaajan välistä läpi ja kiekko röyhkeästi yläpeltiin Roberto Luongon taakse. Vaikka katsoin peliä yksin, tokaisin vain että ”siinä oli muuten aivan v*tun hieno maali”. En ole koskaan ollut ns. kärkikynämiehiä, mutta sytyn aina röyhkeistä ratkaisuista.

5 Toronto Maple Leafs aloittaa nollasta

Joukkue on nyt käytännössä hankkiutunut eroon kaikista ei-toivotuista pelaajista. Vielä kun joku ottaisi erittäin loukkaantumisherkän Joffrey Lupulin riveihinsä, niin ollaan käytännössä puhtaalla pöydällä.

Vaikka Leo Komarov oli siirtohuhuissa en uskonut sekuntiakaan, että mies olisi treidattu pois Maple Leafsista. Se, että ”Uncle Leo” on yleisön suosikki, on sivuseikka, mutta mies on niin Mike Babcockin näköinen pelaaja kuin joku vain voi olla. Kesällä sorvataan jatkosoppari kuntoon ja ensi kaudella miehelle painetaan pysyvästi kirjainta rintaan.

6 Minun World Cup-rosteri

Suomi lähtee näkemykseni mukaan seuraavalla kokoonpanolla World Cupiin

Hyökkääjät:
Jussi Jokinen
Aleksander Barkov
Leo Komarov
Valtteri Filppula
Mikko Koivu
Mikael Granlund
Teuvo Teräväinen
Jori Lehterä
Joonas Donskoi
Teemu Pulkkinen
Erik Haula
Lauri Korpikoski
Miikka Salomäki

Puolustajat:
Rasmus Ristolainen
Sami Vatanen
Olli Määttä
Jyrki Jokipakka
Petteri Lindbohm
Ville Pokka
Esa Lindell

Maalivahdit:
Pekka Rinne
Tuukka Rask
Antti Niemi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s