NHL Power Week 5: New York, New York

Viikko on taas vierähtänyt ohitse ja ollaan askel lähempänä pudotuspelejä. Kuten hyvin usein NHL:n kohdalla voi todeta, mikään joukkue ei ole niin huono aluksi kuin miltä näyttää tai niin hyvä kuin antaa ymmärtää.

1. New York Rangers ja norjalainen taskuraketti liekeissä

Manhattanin ylpeys New York Rangers on voittanut yhdeksän ottelua putkeen. On ollut aivan sama onko luukulla ruotsalainen supertähti Henrik Lundqvist tai raumalainen huuliveikko Antti Raanta, voittoja satelee. Kuten toisessa Power Weekissä mainitsin, Raanta koppailee kiekkoja todennäköisesti kotipeleissä ja näin on käynytkin.

Raanta on kotiluolassa niin mykistävä, että on viimeisestä 22 kotiottelusta voittanut 17 (Blackhawks+Rangers). Se on aivan hullu lukema. Ensi kesän markkinoilla Raannalla on todennäköisesti tarjolla isompaa tonttia jossain ykkösvahtia tarvitsevassa seurassa.

Isossa osassa Rangersin menestystä on ollut Mats Zuccarello. 171 senttinen norjalainen on esittänyt viime peleissä sellaisia otteita, mitä nähdään yleensä pari miljoonaa paremmassa palkkaluokassa olevilta kavereilta. Miehellä on kasassa nyt piste peliä kohden ja tahti on nouseva. Nähdäänkö yli 80 pisteen kausi?

2. Pakkien pistepörssissä sinikeltaista väriä, Klingbergillä paras teho-dollarisuhde

Puolustajien pistepörssin kahden kärkeä miehittää ruotsalaiset Erik Karlsson ja John Klingberg. Kuudentena majailee vielä Oliver Ekman-Larsson.

En tiedä kuka Klingbergin agentti on, mutta ei varmasti hirvittävästi lämmitä, että yksi tämän hetken parhaista kiekollisista pakeista on seuraavat seitsemän vuotta naimisissa sopimuksen kanssa, joka takaa keskimäärin 4,25 miljoonan taalan tulot kaudessa.

Toki maanmies Karlsson oli meritoituneempi puolustaja tehdessään oman sopimuksensa, mutta Senatorsin kapteeni tienaa seitsemän vuoden sopimuksestaan keskimäärin 6,5 miljoonaa kaudessa. Klingberg on jo nyt palkkakuopassa. Starsilla ei varmasti ollut mitään pitkää sopimusta vastaan ja varmaan ehdottivat sitä, mutta  Klingbergin tilanne olisi huutanut parin vuoden siltasopimusta.

3. Penguins on sekaisin

Katselin pari Penguinsin matsia männä viikolla ja olin suu auki. Oli kuin olisi katsonut harrastekiekkopeliä, missä kukaan ei tiedä kaverin sijaintia. Jokaisen pelaajan ilmeistä voi aistia tuskan kentällä. Joukkue on toki onnistunut ottamaan voittoja, mutta se on johtunut pitkälti Marc-Andre Fleuryn loisto-otteista maalinsuulla.

Voitaisiin kaivaa yksittäisiä pelaajia esiin, joita syyttää peliesityksistä, mutta syy luokattoman huonoon peliin löytyy enimmäkseen muualta.

Joukkueen venäläistähti Jevgeni Malkinin kerrottiin sanoneen medialle, että pelaajat kiukuttelevat toisilleen, mutta joukkueen kapteeni Sidney Crosby selvensi kollegansa sanomisia, että kyse on enemmänkin turhautumisesta.

Dan Bylsma antaa pelaajiensa toteuttaa itseään omilla vahvuuksillaan, kuten on tapahtunut Rasmus Ristolaisen kanssa. Hän saa uskaltaa. Bylsman jälkeen Pensiin valmentamaan tullut Mike Johnston on ehdollistanut joukkueensa pelitavalleen, mikä on vienyt luovuuden pelistä.

Johnston oli kesällä Suomessa tutustumassa täkäläiseen kiekkoiluun lähinnä Jokereiden kautta, jossa valmentaa hänen ystävänsä Erkka Westerlund. Pahoin pelkään, että eurooppalaisesta kiekkoilusta on otettu nimenomaan ne huonoimmat puolet, missä nähdään mahdollisuuksien sijaan uhkia.

Johnston on tuskin saamassa potkuja ellei peli mene aivan katastrofaaliseen suuntaan. Oletan kuitenkin, että ensi kaudella Johnstonin sijaan penkin takana on Wilkes-Barre/Scranton Penguinsin päävalmentaja Mike Sullivan. Ottakaa talteen.

4. Kaikki on auki

Blue Jackets otti alkukaudesta pataan oikein urakalla, mutta kurinalaisella puolustamisella se on noussut peleihin mukaan. Divisioonan kuudentena oleva Flyers on kolmen pisteen päässä ja villin kortin pestikin on kahdeksan pisteen päässä, kun kautta on pelattu vasta neljännes. Sama tilanne koskee Toronto Maple Leafsia, joka on alkanut saamaan pelistä kiinni ja on käytännössä yhtälaisten mahdollisuuksien päässä pudotuspelipaikasta.

Itäisestä konferenssista Winnipeg Jets on hyvän alkukauden jälkeen on ottanut takapakkia ja on viiden ottelun tappioputkessa. Onneksi kauden alussa tullut hyvä pistemäärä pitää joukkueen mukana pelissä.

5. Missä on Mikke?

Minnesota Wildin ykkösketju on tällä hetkellä Jason ZuckerMikko KoivuNino Niederreiter. Joukkueen paras pistemies Koivu on tukkinut kaikkien epäilijöiden suut ja on lähes piste per peli-vauhdissa. Granlund osaa väläyttää ajoittain kentällä sitä parastaan, mutta hän tekee peliä liian vähän, laukoo liian vähän ja sitä myöten tuottaa liian vähän. Mikke kärsii Zach Parisen loukkaantumisesta liikaa.

Viimeiset kaksi vuotta täällä Suomessakin on aseteltu ykkössentterin viittaa Granlundin harteille, mutta valitettava totuus on se, että Granlundista ei ole siihen. Hän on erittäin pätevä toisen tai kolmannen ketjun sentteri, mutta tällä hetkellä tuottavuus on peliaikaan nähden surkea.

Wild pelaa voittavaa kiekkoa, mutta se on enimmäkseen Koivun ja laitureidensa ansiota kuin Granlundin, jonka pitäisi alkaa käyttämään potentiaaliaan. Jos Granlund tekee tuolla peliajalla jälleen 40-50 pisteen kauden, hän ei tule näkemään sopimuskauttaan loppuun Wildissa.

6. Rantanen on liian hyvä AHL:ään

Seuraava suomikiekon huippupelaaja Mikko Rantanen on valitettavassa tilanteessa. Kymmenessä pelissä 13 pistettä tehnyt Rantanen tekee raporttien mukaan kentällä melkein aivan mitä haluaa.

Ongelma on tällä hetkellä se, että NHL:n ja AHL:n tasoero on liian kova. Alhaalla toki pystyy totuttautumaan pieneen kaukaloon ja sen tuomaan intensiteettiin, mutta vauhdissa NHL on jotain aivan muuta. Kuten Teemu Pulkkisen kohdalla on huomattu, myös maalivahtien tasoero on huikaiseva.

Jos kutsu tulisi yläkertaan, ongelma olisi se, että Rantaselle ei olisi paikkaa ja vastuuta. Päävalmentaja Patrick Roy peluuttaa kahden tulosketjun lottoa, jossa miehet vaihtuvat tiuhaan, kun taas alkuperäinen suunnitelma oli laittaa parhaat miehet tasaisemmin kolmeen ketjuun, mistä luovuttiin kun runkosarja alkoi. Rantanen on siis liian hyvä AHL:ään, mutta toisaalta isot minuutit keskinkertaisessa sarjassa on edelleen parempi kuin olla Patrick Royn kummallisten aivoitusten kohteena Denverissä.

Avalanchelle ottaa tällä hetkellä hyviä päänahkoja liigassa ja on kolmen voiton putkessa. Iso ansio kuuluu vihdoinkin herätyksen saaneelle Matt Duchenelle, joka otti siirtohuhut vakavasti.

Jos keväällä tapahtuu tyhjennysmyynti, saattaa Rantaselle aueta paikka ylhäältä, mutta muuten kutsu käy vain hätätapauksessa.

Yksi kommentti artikkeliin ”NHL Power Week 5: New York, New York

  1. Paluuviite: NHL Power Week 7-9: | Viitossentterin NHL-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s