NHL Power Week 4: Rasmus Ristolainen 21-vuotiaana joukkueen ykköspuolustaja

Lightning-Sabres-ottelun lomassa on hyvä kirjoittaa kuusi huomiota männäviikon tapahtumista NHL:ssä.

1. Lightning ei tee maaleja ja Canadiens tekee

Aika moni asia on tämän kauden alkuun heittänyt häränpyllyä ja yksi on Lightningin maalinteko. Erityisesti ”kolmoset”, eli Palat-Johnson-Kutserov on viime kauteen verrattuna suossa. Canadiens taasen oli viime kaudella maalintekotilastossa keskivertoa, kun taas tällä kaudella verkko on heilunut peräti 3,69 kertaa per peli. Se on paljon. Viime kaudella maaliahnein joukkue oli Tampa Bay Lightning, joka teki noin 3,19 maalia per peli.

Ja kun mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Lightningin runko on sama, se osaa edelleen pelata älykästä ja vauhdikasta kiekkoa, mutta verkot ei vain heilu samaan tahtiin kuin ennen. Toki tilanne ei ole vielä katastrofaalinen, mutta kun puhutaan NHL:n laadukkaimmasta hyökkäyksestä, tilanne on eriskummallinen.

Canadiens on menettänyt ykkösmaalivahtinsa Carey Pricen ”toistaiseksi”. Yleensä vastaavassa tilanteessa, kun luukulla on kokemattomampi kaveri, joukkue puolustaa hyökkäyspelin kustannuksella, mutta tällä kertaa Mike Condon on ollut kuin muuri. Seitsemän peliä, kuusi voittoa. Päästettyjen maalien keskiarvo on 1.57 ja torjuntaprosentti 94. Ainoastaan nimi selässä on vaihtunut.

2. RR55 johtaa Sabresin puolustusta

Jos pitäisi veikata seuraava potentiaalinen suomalainen Norris-voittaja, se olisi Rasmus Ristolainen. Hän pelaa joukkeensa ylivoimaisesti eniten ja on sisäisen pistepörssin toinen. Kyllä, toinen. Sabres elää vielä etsikkoaikaansa, mutta se on hyvällä tiellä. On helppoa tähän vetää Ristolaisen tehotilasto, mutta edelleenkään joukkueessa ei ole ykköskorin maalivahti ja Ristolainen pelaa hieman alle puolet pelistä.

Muista suomalaispakeista kisassa olisi Sami Vatanen ja tulevaisuudessa Olli Määttä, mutta kumpikaan ei ole joukkueessaan vastaavassa roolissa, kun puhutaan peliaikavastuusta. Ja Ristolainen on vasta 21. Hän on parhaimmillaan noin kuuden vuoden päästä.

3. Kane on oma itsensä

On jotenkin uskomatonta millaisella tasolla Patrick Kane on pelannut pelin ulkopuolisista häiriöistä huolimatta. Kanea raiskauksesta syyttänyt luopui jutusta ja näin ollen asiaan saatiin jonkinlainen päätös. Hoidettiin asia sitten suljettujen ovien takana rahalla tai sitten jutussa ei ollut perää, mutta joka tapauksessa koko asia jätti varjon Kanen ylle. Maineen kannalta olisi ollut parempi käydä se pitkä tie oikeussalin kautta.

Kysehän ei ole kaikkein parhaasta esikuvasta kaukalon ulkopuolisten asioiden takia, mutta pelaajana Kane on aivan ylivoimainen. 15 ottelussa 23 pistettä on tasaisen vauhdin taulukolla yli 120 pisteen kausi.

4. Komarov on kuin sveitsiläinen linkkuveitsi

Maajoukkuepohdinnoissa ikuinen nelosketjun pelaaja Leo Komarov on jaetulla kärkipaikalla Maple Leafsin sisäisessä maalipörssissä. Huolimatta vaihtelevasta tulostasosta, vaahteralehdet ovat pelanneet itse asiassa ihan järkevän oloista kiekkoa. Joukkueesta puuttuu Phil Kesselin lähdön jälkeen ykköskorin maalintekijä, joten suomalainen yleisön suosikki on noussut edukseen.

Amerikkalaismediassa monipuolista pelaajaa kehutaan termillä ”swiss army knife”. Komarov on juuri sellainen. Erinomainen rouhija, mutta tarpeen vaatiessa pystyy pelaamaan myös kiekollista peliä. Erittäin kova työmoraali ja sen puolesta saattaa olla Mike Babcockin ihannepelaaja.

5. Ducks ei (vielä) antanut potkuja Bruce Boudreaulle

Jokaisen joukkueen kohdalla alavire korjaantuu ja joukkue alkaa pelaamaan tasollaan. Ducks on neljän ottelun pisteputkessa. Voitetuista joukkueista yksi oli Nashville Predators, joka on neljän pisteen päässä kivikovan keskisen divisioonan kärkipaikasta.

Jotenkin olen ihmetellyt Ducksin sokeaa uskoa Boudreauhun. Toki kyse on laadukkaasta valmentajasta, mutta mies ei yksinkertaisesti ole pystynyt tuottamaan yhdellä NHL:n parhaalla joukkueella vaadittavaa tulosta. Runkosarjamenestyksellä ei tee mitään, jos tie pudotuspeleissä katkeaa ennen konferenssifinaaleja.

6. Ovie on pian tehokkain venäläinen maalipyssy

Aleksandr Ovetskinilla on vielä matkaa venäläispelaajien pistepörssin kärkipaikalle, mutta mies on vain maalin päässä ollakseen tehokkain maaliruisku. Ja hän on tehnyt sen vasta täytettyään 30. 1248 NHL-ottelua pelannut Sergei Fjodorov oli aikoinaan yksi suosikkipelaajani. 90-luvun NHL:ssä salamannopeat pelaajat erottuivat selvästi joukosta ja Fjodorov osasi vielä täydessä vauhdissa vähän käsitellä kiekkoakin.

Ovetskin on rokkitähti ja on hyvin eri maata kuin 90-luvulla pelanneet nöyrät venäläistähdet. Jos pitäisi nykypäivän pelaajista valita yksi tuulahdus neuvostoajoista, niin se olisi Pavel Datsjuk. Fjodorov oli vilaus uuden ajan venäläistä kiekkoilijaa. Hän ainakin oletettavasti deittaili Anna Kournikovaa ja esiintyi muotilehtien palstoilla. Jääkiekkoilijana hän oli kaikkea muuta kuin kansikuvapoika, mistä kertoo kaksi valintaa NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi.

Toki Oviekin on uudessa valmennuksessa löytänyt itsestään vähän aktiivisempaa kahden suunnan pelaamista, mutta visiiri on edelleen tummennettu, luistinnauhat ovat keltaiset ja läpät roikkuvat missä sattuu. Tyyli ja tunnistettavuus ennen kaikkea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s