NHL Power Week 3: Jorsti on ykkössentteri

Juuri kun viime viikon jälkeen ajattelin pohtia Tuukka Raskin ongelmia, mies on pelannut kaksi erittäin hyvää ottelua joista toisessa piti maalin puhtaana. Viidestä viimeisestä ottelusta on tullut kolme voittoa.

1. Läntisessä konferenssissa suurimmat alkukauden yllättäjät

Nyt kun otteluita on takana päälle kymmenen per joukkue, voidaan tehdä jos jonkinmoisia johtopäätöksiä joukkueiden vireistä. Itäinen konferenssi makaa suurin piirtein niillä sijoilla, kun ennen kauden alkua osasikin olettaa. Suurin yllätys on ollut Blue Jacketsin sukeltaminen, mutta uusi päävalmentaja John Tortorellan myötä joukkue puolustaa kurinalaisemmin ja voittosarakekin on alkanut karttumaan.

Läntisen konferenssin keskisessä divisioonassa kuusi joukkuetta seitsemästä on neljän pisteen sisällä. Ainoa sukeltaja on Colorado Avalanche, jonka suoritustaso ei ole vaadittavalla tasolla, mikä pitkälti juontuu päävalmentaja Patrick Royn epäloogisesta tavasta peluuttaa. Joukkueen tarvitsisi syventää hyökkäysarsenaaliaan, mutta ainakin alkukausi meni käytännössä klassisella kaavalla, eli kaksi tulosketjua ja kaksi rikkovaa ketjua, kun nykypäivän NHL:ssä pyritään syventämään maalintekovastuuta. Keskinen divisioona on niin armottoman tasokas ja kova, että siellä ei yksinkertaisesti vain saa vapaalippuja.

Tyynenmeren divisioonassa ehkä kummallisimmassa tilanteessa on Anaheim Ducks, joka ei saa maaleja aikaiseksi. Se on tehnyt 11 ottelussa vain 14 maalia, mikä on luokattoman huono tulos. Joukkue on päästänyt vain maalin enemmän kuin San Jose Sharks, mikä keikkuu divisioonan kolmantena, joten omassa päässä ei ongelmia suuremmin ole. Alkukauden kovin yllättäjä on Arizona Coyotes, joka kulkee nuoruuden kiimalla eteenpäin.

NHL:n pistejärjestelmän vuoksi vielä ei kannata minkään joukkueen kohdalla heittää kirvestä kaivoon, vaikka juuri tässä kohtaa kautta ne pisteet irtoaisivat ehkä helpoiten.

2. Sidney Crosby ei lähde mihinkään

Eräs suomalainen kiekkomedia uutisoi jatkuvasti uutisia, joissa ei ole tuon taivaallista perää. Pääosin huhut kaivetaan jonkin yhdysvaltalaisen median bloggaajien teksteistä, missä pohditaan pelaajien ja joukkueiden tulevaisuutta. Niissä on yhtä paljon kompetenssia kuin minun teksteissäni täällä. Jos vaikka päissäni spekuloin, että Anaheim Ducksin olisi parempi ilman Ryan Getzlafia, se ei tarkoita sitä että Ducks olisi myymässä Getzyä.

Toinen esimerkki on täsä parin päivän sisään, kun samainen media uutisoi vihjailevasti kysymysmerkkien kera, että mahdollisesti Leo Komarov ei kuulu Maple Leafsin tulevaisuuden suunnitelmiin. Se on paljon mahdollista. Mekin pohdimme Silvennoisen kanssa viikko sitten radiossa, että kuuluuko Lauri Korpikoski Edmonton Oilersin suunnitelmiin ja totesimme että saattaa olla, että ei kuulu. Meidän pohdinnoillamme on ihan yhtä paljon painoarvoa kuin pohjoisamerikkalaisella bloggarilla.

Palatakseni Crosbyyn. Mies oli viime kaudella piste/peli-taulukossa NHL:n paras ja on aktiivipelaajista ykkönen samaisessa taulukossa. Nyt on pelattu kymmenen peliä ja hän ei ole yhtään sen huonompi kuin viime kaudella. Nyt täytyy saada gorilla tai simpanssilauma hartioilta pois ja siitä se lähtee. Sama koskee Getzlafia, Corey Perryä ja kumppaneita.

3. Seguin & Benn on pelottava yhdistelmä

NHL:n pelätyin tutkapari koostuu Tyler Seguinista ja Jamie Bennistä. Viime kaudella nähtiin toki, että Benn osaa pelata ilman Seguiniakin, mutta tällä hetkellä kaksikon jälki on pysäyttävää. Dallasin hyökkäysarsenaalista ei voi puhua mainitsematta puolustaja John Klingbergiä, joka alkaa olemaan tasoa Erik Karlsson 2.0. Luistelu on kuin katsoisi taide-elokuvaa.

Starsin maalivahtipeli on suomalaiskaksikon harteilla edelleen ailahtelevaa, mutta jos kauden edetessä suoritukseen löytyy tasaisuutta, Stars on pudotuspeleissä varmasti. Tällä joukkueella tosin en ensimmäistä kierrosta pidemmälle uskalla päästää.

4. Mikko Koivu pelaa tälläkin kaudella tasollaan

En muista montako vuotta Koivua on parjattu ja oltu valmiita potkimaan joukkueesta. Yleensä epäillään työmoraalia, mutta kuten Jarkko Ruudun hienosta kirjasta ymmärsin, tästä maasta ei löydy pelaajaa, jolla ei olisi kovempaa tahtoa pelata. Juuri tästä syystä Mikko on joukkueen kapteeni ja on sitä niin kauan kuin joukkueessa pelaa.

Mikollekin tulee varmasti taas kauden aikana hetki, kun mailaa puristetaan liikaa, mutta tällä hetkellä Koivun johtama kakkosvitja luo eniten tilanteita jäällä.

Wild on ongelmallinen joukkue, koska siinä on kaksi erinomaista kakkossentteriä, mutta ei lainkaan eliittisentteriä. Se pärjää aivan mainiosti toki tälläkin, mutta se ei tule koskaan pääsemään pykälää paremmalle tasolle. Koivu on kuin Valtteri Filppula, joukkueen miltei tärkein pelaaja, mutta se ei tarkoita sitä etteikö siinä joukkueessa tarvittaisi Steven Stamkosia.

5. Ja näin, Jori Lehterä on ykkössentteri

On ikävä välillä myöntää, että vaikka Suomen ykkösselostaja Antti Mäkinen vetää usein kavereihin päin selostuksiensa kanssa, hän oli aivan oikeassa siinä että Jori Lehterä on joukkueensa paras keskushyökkääjä, ja paras mies jakamaan kiekkoa idän pikajunalle, Vladimir Tarasenkolle.

Paul Stastnyn loukkaantumisen myötä ykkösen keskelle noussut Lehterä on toki nakutellut vaihtelevasti pisteitä, mutta mikä tärkeämpää, hänen ollessaan kentällä joukkue laukoo selvästi enemmän kuin Jorstin istuessa vaihdossa. Kiekonhallintatilasto Corsin 5vs5-sarakkeessa Lehterä on NHL:n ykkönen, jos lasketaan vain ne jotka ovat pelanneet yli kymmenen matsia. Hassua kyllä, samassa tilastossa paistuu myös Leo Komarov.

6. Vuoden tulokas-kandidaatteja on ilahduttava määrä

Oma hevoseni Calder-kisassa oli tulokaspistepörssin kakkosena (Connor McDavidin jälkeen) keikkuva Artemi Panarin, joka on saanut aikaan ilahduttavat 11 pistettä 12 ottelussa. Jos puhutaan vain hyökkääjistä, kuka vain nelikosta McDavid, Panarin, Max Domi tai Jack Eichel voi pytyn voittaa. Voidaan kaiketi soppaan laskea myös Domin tutkapari Anthony Duclair. Kaksikon osakkeita nostaa myös se, että he ovat käytännössä isossa vastuussa siitä, että Coyotes on kerännyt voittoja.

Jos puhutaan mustista hevosista, niin sellainen on St. Louis Bluesin Colton Parayko. Jo valmiiksi kovaan pakistoon murtautuminen on oma juttunsa, mutta Parayko on sen lisäksi ykkösylivoimassa. Liki kaksimetrinen järkäle pelasi viime kaudella vielä yliopistosarja NCAA:ta ja jonkin verran AHL:ää. Ja tällä kaudella ohitti ykkösylivoiman nokkimisjärjestyksessä Jay Bowmeesterin ja Alex Pietrangelon.

Toki kun Kevin Shattenkirk palaa kokoonpanoon, Parayko saanee ylivoimavastuunsa kakkosesta.

Viime kaudella Calderin voittanut Aaron Ekblad murtautui Panthersin johtavaksi puolustajaksi, mutta Panthersin puolustus ei vain ole millään muotoa St. Louis Bluesin tasolla. Jos puhutaan sensaatiosta, niin tämä on juurikin sitä.

3 kommenttia artikkeliin ”NHL Power Week 3: Jorsti on ykkössentteri

  1. ”Se Submarinan viihdetila on liian pieni tila jo nyt tälle porukalle. Ja tiiän kokemuksesta, et Kirstillä ei paljoa Hesburger-historia kevennä laskua.

    Ajattelin tuota meidän firman Historia-luokkaa. Sinne saa kevyesti mahtumaan sen 40 ihmistä istumaan sohville ja tarvittaessa videotykiltä kuvia, jos jollain on. Musiikkikin onnistuu ja se on valomerkkiin asti meidän käytössä tarvittaessa. Ja ei maksa mitään, mikä on tärkeintä. Omia juomia ei voi ottaa mukaan, mutta siinä on baaritiski viiden metrin päässä mistä saa tilattua ruokaa ja juomaa.”

    Tais tulla firmanpikkujoulu suunnitelmat väärään paikkaan ? Ps. Hyvä analyysi viimeviikosta !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s