Kiekkokauden huipentuma – Stanley Cupin finaalit

Stanley Cupin finaalit ovat itselleni kiekkokauden päätöstapahtuma. Stanley Cupista on pelattu vuodesta 1893 ja NHL:n alaisuudessa kaudesta 1914-1915. NHL:n lanseerauksen jälkeen kannusta on taisteltu kaikkiaan 95 kertaa ja mestareita on kaikkiaan vain 23, joista viittä ei ole enää edes olemassa. Osittain määrän vähyys johtuu tietenkin siitä, että vasta 60-luvulta asti sarjassa on nähty yli kymmenen joukkuetta.

Stanley Cupia pidetään ammattilaissarjojen vaikeimmin voitettavana palkintona. Syy tähän on palkkakattoaika, joukkueiden paljous ja se, että hyvänä päivänä huonoinkin joukkue voi voittaa maailman parhaan.

Vielä ennen palkkakattoaikaa, joukkueilla oli mahdollisuus muodostaa pitkiä dynastioita maksamalla parrhaille pelaajille parasta palkkaa ja heitä saattoi olla joukkueissa paljon. Palkkakattoaikana yksittäisen pelaajan palkkakehitys on yleensä nouseva, joten supertähtien määrä joukkueissa on rajallinen. Nykypäivänä dynastian on mahdollisuus kestää vain muutamia kausia, josta puhutaan nimellä ”Cup Window”.

Tämän vuoden finalisteista toisella joukkueella ”kannuikkuna” aukeamassa ja toisella sulkeutumassa.

Ohjelma

Ottelut ovat Suomen aikaa ja täällä päin ottelut näkyvät yksinoikeudella Viasatilta tai Viaplay-verkkopalvelussa.

Torstai 4.6 klo 03.00 Lightning – Blackhakws
Sunnuntai 7.6. klo 02.15 Lightning – Blackhakws
Tiistai 9.6. klo 03.00 Blackhawks – Lightning
Torstai 11.6. klo 03.00 Blackhawks – Lightning
Sunnuntai 14.6. klo 03.00 Lightning – Blackhakws
Tiistai 16.6. klo 03.00 Blackhawks – Lightning
Torstai 18.6. klo 03.00 Lightning – Blackhakws

Muuta uutisointia

Finaaleita voi seurata esimerkiksi Jatkoaika.comista ja pohjoisamerikkalaisista lähteistä suosin eniten ESPN:ää ja TSN:ää.

Tekisikö mieli laittaa rahaa peliin?

Urheiluvedonlyönti, eli ”betsaus” on kasvattanut suosiotaan kausien saatossa ja NHL ei ole poikkeus. Netti vilisee vinkkejä ja etenkin twitteristä voi poimia muutamalta käyttäjältä hyviä vinkkejä otteluihin. Vedonlyöjät jakavat auliisti omia tuloksiaan ja vinkkejään. Vinkkejä löytyy esimerkiksi hashtagillä ”betsit”, jota itse käytän kun haluan laittaa jonkin pienen summan peliin.

Voitollinen jääkiekkovedonlyönti vaatii eri urheilulajien hyvää tuntemusta ja NHL on ehkä näistä haastavimpia sarjoja ottaen huomioon lajin yllätyksellisyyden. Pienet erot ovat kuitenkin merkittäviä. Itse olen eniten pelannut maalintekijävetoa ja silloin kannattaakin tutustua, että miten jotkin pelaajat onnistuvat tiukoilla hetkillä tai tiettyä maalivahtia vastaan.

Jääkiekkovedonlyönti on kaikkea muuta kuin onnenkauppaa ja asiasta kiinnostuneiden kannattaa perehtyä vedonlyönnin matematiikkaan, eli siihen miten kertoimet ja odotusarvot lasketaan ja kuinka voiton todennäköisyys määritetään.

Mikäli urheiluvedonlyönti kiinnostaa enemmänkin, niin esimerkiksi Unibet vedonlyöntitoimisto tarjoaa runsaasti kohteita ja kertoimia NHL-vedonlyöntiin.

Chicago Blackhawks

Lännen puolelta Blackhakws pääsi kahdesta ensimmäisestä sarjasta eteenpäin sen kummemmin rasittamatta itseään. Ducksia vastaan pelattu sarja taas oli erittäin raskas. Seitsemän peliä, kaksi pitkää jatkoaikapeliä ja Ducksin loputtomalta tuntunut taklauspeli. Seitsemännessä pelissä Ducks oli yllättäen täysin aseeton ja Blackhawks eteni jatkoon.

Joel Quennevillellä oli vieläpä varaa tehdä pudotuspelien aikana kokeiluja: Välillä vaihdettiin maaliin Scott Darling ja välillä hyvin pelanneet Teuvo Teräväinen ja Antoine Vermette istuivat poppariosastolla. Kimmo Timonen istui katsomossa kaksi viimeistä peliä ja ikävä kyllä Blackhawksin puolustuspelaaminen tuntui penkityksen jälkeen parantuvan. Timosen peliajan vähyys vie pelistä rytmin ja se näkyy virheinä kentällä mihin Blackhawksilla ei ole varaa. Quenneville on itse mokannut Timosen kohdalla, mutta olen myös sitä mieltä, että nyt on väärä paikka alkaa korjaamaan omia virheitään. Toivon kuitenkin, että Timonen sen vaihtonsa saisi viimeisissä peleissä, jotta saisi sääntöjen mukaan nimensä kannuun.

Teräväisen ja Vermetten kolmosketjun myötä Blackhakwsilla ei ole syvyysongelmia maalipaikkojen tuottamisen suhteen. Teräväinen pelaa laidassa kuin vanha tekijä ja hyvät otteet ovat näkyneet peliajan lisääntymisenä. Kuten Auran Aaltojen Markku Silvennoinen sanoi, Teräväinen on laittiversio Patrick Kanesta.

Kane ja Jonathan Toews ovat kiistatta mailman parhaat pudotuspelihyökkääjät. Kaksikko nousee esiin juuri oikeilla hetkillä ja tekee ne kaikkein tärkeimmät maalit. Enempää ei voida vaatia joukkueen parhailta pelaajilta.

Puolustusta on peluutettu tiiviisti ja käytännössä neljällä pakilla, joskin viimeinen pakkipari on saanut rajallisesti peliaikaa. Eniten kuormitusta ovat saaneet Duncan Keith ja Brent Seabrook, jotka ovat kellottaneet keskimäärin 31 ja 26 minuuttia peliaikaa per peli. Seabrookin vastuuaika tosin lisääntyi Niklas Hjalmarssonin loukkaantumisen myötä. Ducks yritti pelata nimenomaan tätä vastaan ja rummutti taklauksilla nimenomaan näistä pelaajista puhtia pois. Konferenssifinaalien kahdessa ensimmäisessä pelissä Ankat antoivat yli sata taklausta ja suurimman osan otti vastaan juuri puoilustus.

Kuten sanoin, Corey Crawford ei ensimmäisellä kierroksella löytänyt kunnolla peliään ja vaihdettiin luukulta pois. Konferenssifinaaleissa kuitenkin Crawford onnistui tärkeillä hetkillä ja etenkin viimeisessä pelissä oli kuin muuri.

Tampa Bay Lightning

Lightningin nouseva trendi Steve Yzermanin alaisuudessa saa nyt huipentumansa. Vain kaksi kautta sitten salamapaidat jäivät ulos pudotuspeleistä ja pelaavat nyt finaaleissa. Se on huikea saavutus. Itse pidän Yzermanin lisäksi suurimpana arkkitehtinä päävalmentaja Jon Cooperia, joka on silmissäni valmennusnero. Hän on ennen Lightningia valmentanut USHL:ssä ja AHL:ssä ja kummassakin sarjassa mestaruus tuli toisella täydellä kaudella. Nyt olisi aihetta samaan suoritukseen.

Tie finaaliin on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Ensin äärimmäisen tiukka Red Wings seitsemässä pelissä, sitten Carey Pricen vartioima Canadiens kuudessa pelissä ja viimeisenä Henrik Lundqvistin tähdittämä Rangers seitsemässä pelissä. Vaikka Rangers pysyi maalipaikoilta poissa viimeisessä koitoksessa, Lundqvistin loistava maalivahtipeli piti ottelun tiukkana.

Syvyys on joukkueessa kaikkea muuta kuin ongelma. Cooper teki alkuun vain vähän muutoksia ketjuihin, mutta Rangers-sarjassa tuli se suurin: joukkueen ykköstähti Steven Stamkos siirrettiin laitahyökkääjäksi ja Valtteri Filppula tuli ykkösketjun keskelle. Umpisuolileikkauksen jälkeen Ryan Callahan meni vahvistamaan kolmosketjua. Muutoksen suurin vaikutus oli siinä, että Stamkos pystyttiin irrottamaan täysin pelkästään hyökkäyspelotteeksi Filppulan hoitaessa pelin rakentamisen ja puolustusvastuun. Stamkos on yksi maailman parhaita haistamaan maalipaikkoja ja nyt hän saa haistella niitä sydämensä kyllyydestä.

Joukkueen suurimpia nimiä ovat pudotuspeleissä (miksei kaudellakin) olleet Tyler Johnsonin johtama kakkosketju, jossa laidoilla ovat Ondrej Palat ja Nikita Kutserov. Ketjun peli on niin harmonista, että heitä on alettu kutsumaan ”kolmosiksi”, vaikka yhdennäköisyyttä tuskin on lainkaan. Johnson on pudotuspelien pistepörssin kärjessä 21 pisteellä ja 12 maalilla.

Jostain kumman syystä ykköspakkipari Victor Hedmania ja Anton Strålmania ei arvosteta mielestäni lainkaan tarpeeksi. Molemmilta kavereilta saa hakemalla hakea virheitä pelistä. Puolustus ei ole kaikkein nimekkäin, mutta se on tasaisen hyvä. Puolustuspään lukkona Ben Bishop on ollut vakuuttava. Muutama peli pudotuspeleissä on mennyt täysin vihkoon, mutta jättiläinen on aina noussut tuhkasta. Bishopin ansioiksi voitaneen lukea myös se, että hän on pudottanut jo kaksi eliittimaalivahtia, joista Price voitaneen lukea maailman parhaaksi.

Miten käy?

Blackhawksin pelaajista peräti 16:sta pelaajalla on Stanley Cup-sormus ja Lightningin pelaajilla ainoastaan yhdellä, Valtteri Filppulalla. Kokemus on ehdottomasti Blackhawksin puolella ja näissä peleissä kokemuksella on iso merkitys. Iso osa Lightningin pelaajista oli voittamassa AHL:n Calder Cupia muutama kausi takaperin Cooperin alaisuudessa, mitä ei voida myöskään sulkea kokemuspisteistä pois, vaikka AHL-mestaruuden panos ja pelien taitotaso on aivan eri sfäärissä.

Molemmilla on hyökkäyksessä syvyyttä ja maalivahti, joka saa suurimman osan vedoista kiinni. Bishopilla on sarjassa hienoinen etu miehen ollessa absoluuttisesti taitavampi maalivahti. Crawford taasen on Stanley Cup-voittaja.

Suurin ero syntyy puolustuksessa. Mies-miestä vastaan Blackhawksilla on enemmän nimeä, mutta peluutus niin tiivistä, että sen on pakko näkyä jossain vaiheessa väsymyksenä. Se ei tarkoita sitä, että tiukoilla hetkillä Quenneville laittaisi tuoreita jalkoja kehiin, vaan kahta ensimmäistä paria vain kuormitetaan enemmän. Lightning on äärimmäisen nopea joukkue ja se pystyy luistelemaan pakistoa väsyksiin – etenkin jos fyysisesti raskas Ducks-sarja tuntuu Keithin ja Seabrookin jaloissa vielä.

Lightning vie mestaruuden voitoin 4-2.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s