Viitossentterin pudotuspeliennakko

Kävin radio Auran Aalloilla jo ennakoimassa NHL:n pudotuspelien ensimmäisen kierroksen Markku Silvennoisen kanssa, mutta tässä blogissa kukaan ei ole inttämässä vastaan ja ampumassa alas väitteitäni. Tässä bloggauksessa ennakoin lyhyesti jokaisen parin ja kerron kuka pääsee jatkoon.

Länsi

St. Louis Blues – Minnesota Wild

On puhuttu, että Bluesin viisikkopuolustus on sarjan eliittiä, mutta sanoisin että Wildin puolustus on yksi aliarvostetuimmista. Vaikka Wildin alkukausi oli vaikea ja maalivahdit eivät saaneet silmiäkään kiinni, niin joukkue päästi yllättävän vähän maaleja. Joukkue puolusti niin intensiivisesti, että hyökkäyspäähän pelaaminen jäi vajaavaiseksi. Wildin puolustus ja Devan Dubnyk ovat vahvempia omaan päähän.

Kuitenkin Bluesin hyökkäys on sen suurin voima. Joukkue voittaa hyvin aloituksia ja odotan erityisesti kahden eliittialoittajan, Jori Lehterän Ja Mikko Koivun kohtaamisia aloitusympyrässä. Bluesilla on oivaltavuutta ja juonikkuutta hyökkäyksessä mitä Wildilla ei ole samalla mitalla. Wildin vahvuus on pelinopeus ja tiivis oma pää, Bluesilla taidokas hyökkäys ja eliittipuolustus. Vaikka kuinka haluaisinkin Wildin sarjasta jatkoon, Blues vie sarjan kuudessa pelissä.

Nashville Predators – Chicago Blackhawks

Sarjasta tulee hämmästyttävän kova ja molemmat joukkueet ovat sarjan parhaita. Predatorsilla alkoi pienehkö ”slump” treidirajan jälkeen, mikä vei Pekka Rinteeltä Vezinan. Predatorsin hyökkäys ei ole edes valovuoden päästä Blackhawksin vastaavasta ja joukkueesta ei löydy kahta pelaajaa, joka olisi yhden Jonathan Toewsin arvoinen. Siihen vielä lisänä se, että Patrick Kane aikoo pelata pudotuspelien ensimmäisessä pelissä. Kun Blackhawks sulkee kantripoikien yhden ketjun pois, lähtee Predsiltä maalinteko. Blackhawksilla on heittä vielä kolmosketjustakin 16 maalin Patrick Sharp.

Predatorsin alapää vahvistettuna Pekka Rinteellä on hienokseltaan parempi kuin Blackhawksin, joten sarjasta tullee vähämaalinen. Saattaa myös mennä kyttäilyksi ja shakinpeluuksi. Blackhawks menee kuitenkin jatkoon kuudessa ottelussa.

Anaheim Ducks – Winnipeg Jets

Tässä on sarja, minkä Teemu Selänne katsoo kaiho silmässään. Jets, eli entinen Atlanta Trashers on päässyt jopa hieman yllättäenkin pudotuspeleihin, mutta lento lakkaa siihen. Jetsillä ei ole antaa mitään peliin, mikä voittaisi Ducksin. Tai noh, haalarikaverit vastaan tähtipelaajat.

Ducksin ainoa heikkous on maalivahtipuolella ja Frederik Andersen on täysi kysymysmerkki. Mikäli Andersen kyykkää sarjassa tai pudotuspeleissä yleensäkään, ei ankoilla ole heittää mitään tilalle. Ei sillä että Jetsilläkään juhlittaisi oman pään suorituksilla, sillä Jetsillä on maalillaan NHL:n heikoin ykkösvahti, Ondrej Pavelec. Jets voittaa yhden ottelun kotonaan, mutta Ducks vie sarjan viidessä pelissä.

Vancouver Canucks – Calgary Flames

Sanottakoon heti, että allekirjoittaneella ei ole mitään sympatioita Vancouverin suuntaan ja sanalla sanoen siskokset ovat ehkä etovimmat NHL:n tähtiosaston pelaajat, jotka tiedän. Eri asia olisi, jos joukkue pelasi mustaoransseissa uniformuissa ja joukkueen hyökkäysosastoon kuuluisi Pavel Bure ja Trevor Linden. Flamesin puolustus on kiekollisessa pelissä Canucksia vahvempi ja hyökkäys vähän luovempi kuin Canucksilla, mutta Sedinit ovat jääkiekkoilijoita verrattuna Flamesin ykkösketjun junioritähtiin.

Parhaana päivänä Jonas Hiller on maalilla täysin pysäyttämätön ja jos Hiller kyykkää, on maalille heittää vielä vaikka ihan kokeiluksi Karri Rämö. Ryan Miller oli ”Miller time”-moodissa koko alkukauden, mutta pitkän loukkaantumisen jälkeen paluu ei ole ollut ihan ruusuisin. Paikkaajana toiminut Eddie Läck ei ole varsinaisesti oman pään lukko – ainakaan vielä. Ruotsalaisvahti on vasta nuori. Maaleja mätetään varmasti puolin ja toisin, mutta Canucks on sarjassa vahvempi – vasta seitsemännessä ottelussa.

Itä

Montreal Canadiens – Ottawa Senators

Viimeinen pudotuspelikohtaaminen oli pari vuotta sitten tulinen ja päättyi silloin Senatorsin 4-1-voittoon. Tällä kaudella kohtaa kokeneempi Habs ja eri Ottawa Senators, jolla on luukullaan jokerikortti Andrew Hammond vastaan NHL:n suvereenisti paras vahti Carey Price. Kummankaan joukkueen hyökkäys ei vilise millään muotoa tähtimiehiä, mutta molempien puolustuksesta löytyy sarjan näyttävimmät pakit. Erik Karlsson ja P.K. Subban voisivat puolestani jakaa Norris Trophyn vaikka joka vuosi puoliksi, mutta kaksikosta Subban on monipuolisempi.

Sarjasta tulee yksi ensimmäisen kierroksen tulisimmista tunnetasoltaan ja yllättävä tosiasia vielä runkosarjan puolelta on se, että Sens on ollut Pricelle se kaikkein vaikein vastus. Senators on voittanut kolme viimeistä kohtaamista. Canadiens voittaa sarjan vasta seitsemännessä pelissä.

Tampa Bay Lightning – Detroit Red Wings

Red Wings pelaa itsestään kymmenen vuotta vanhaa versiota vastaan. Steve Yzerman on koonnut viiden vuoden aikana sellaisen joukkueen, joka hakkaa maaleja koko neljän kentän leveydeltä. Mikäli Red Wings onnistuu pelaamaan Steve Stamkosin pois pelistä, esiin astuu Tyler Johnsonin, Ondrej Palatin ja Nikita Kutserovin kakkosketju, mikä on sarjan pelottavin kakkosketju.

Red Wings heitti kolikkoa ja aloittaa sarjan Petr Mrazekilla. Viime vuonna Lightningin lento pysähtyi siihen, että joukkue joutui pelaamaan ilman Vezina-ehdokasta, mutta tänä vuonna on toisin. Sarjasta tulee mielenkiintoinen ja ennen kaikkea tiukka, vaikka hienoinen etu Lightningilla on. Red Wings on kuitenkin Red Wings. Sarja menee Lightningille seitsemässä ottelussa.

New York Rangers – Pittsburgh Penguins

Tässä on ainoa selkeästi suoraan neljässä ottelussa menevä sarja. Rangers on sarjan kokonaisvaltaisesti paras ja tasaisin joukkue. Pittsburgh oli sarjan parhaita joukkueita, kun oli terve. Suurimman osan kautta joukkueesta kuitenkin puuttui avainpelaajia ja viimeinen rutistus jouduttiin menemään farmipakeilla. Loukkaantuneiden listalla on tällä hetkellä Kris Letang, Christian Ehrhoff, Olli Määttä ja Pascal Dupuis.

Pensillä ei ole Jevgeni Malkinista ja Sidney Crosbystä huolimatta mitään palaa, sillä joukkue joutuu viisikkona paikkaamaan parhaimmillaankin keskinkertaista pakistoa. Rick Nash, Ryan McDonagh ja King Henrik Lundqvist menevät suoraan neljässä ottelussa jatkoon.

Washington Capitals – New York Islanders

Viimeisenä vuotenaan Uniondalessa pelaava Islanders on päättänyt pitää näyttävät jäähyväiset. Vastakkain ovat kaksi hyökkäävää joukkuetta, jossa ainoastaan toinen on on huomannut Barry Trotzin myötä, että omakin pää on olemassa. Trotz toi mukanaan Mitch Kornin, joka vei Braden Holtbyn uudelle tasolle maalinsuulla. Jaroslav Halak on toki hyvä kassari, mutta ei Holtbyn veroinen.

Molemmat pystyvät hyökkäämään koko viisikon voimin ja Trotz on loppukaudesta pyrkinyt myös tekemään syvyyttä viisi vastaan viisi-peliin erottamalla Nicklas Bäckströmin ja Aleksander Ovetskinin. Capitals vie sarjan 4-2.

Yhteenveto:

Länsi:
St. Louis Blues – Minnesota Wild 4-2
Nashville Predators – Chicago Blackhawks 2-4
Anaheim Ducks – Winnipeg Jets 4-1
Vancouver Canucks – Calgary Flames 4-3

Itä:
Montreal Canadiens – Ottawa Senators 4-3
Tampa Bay Lightning – Detroit Red Wings 4-3
New York Rangers – Pittsburgh Penguins 4-0
Washington Capitals – New York Islanders 4-2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s