Pitkä Vaihto-dokumentti näyttää jääkiekkojoukkueen sielun

Vaikka blogi on melko vahvasti sitoutunut NHL:ään, se on myös jääkiekkokulttuurin sanansaattaja, joten sallin itselleni vapauden kirjoittaa Pitkä Vaihto-dokumentista. Onhan tässä kuitenkin Marko Mäkisen verran aasinsiltaa NHL:ään.

Dokumentti kertoo Paimion Hakan II-divisioonajoukkueen kaudesta, mutta ennen kaikkea sen pelaajista ja joukkueesta yhteisönä. Joukkueesta nousee keskiöön muutama pelaaja, joiden yhteinen nimittäjä on ”mitä jos”. Tunnetuimmat pelaajat joukkueesta ovat SM-Liigaa pelanneet Ossipekka Lehtonen ja Marko Mäkinen. Tommi Elomon nimen moni tunnistaa myös, sillä hän on Elomon veljesten nuorimmainen.

Vaikka itse pelaan alimman sarjatason alapuolella jääkiekkoa, on tilanteisiin ja pelaajien kemioihin helppo samaistua – kaikki lähtee pukukopista. Siksi onkin hienoa, että kuvausryhmä on päästetty vaihtoaitioon, joukkueen bussiin, mutta ennen kaikkea myös pukukoppiin kuuntelemaan erätaukosaarnoja.

Dokumentissa nähtiin myös ottelu, jossa pelasi ansiokkaasti Timo Nummelin, mutta otteludokumentaation teki mielenkiintoiseksi myös Mäkisen kypärään kiinnitetty GoPro-kamera. Olisi ollut mukava nähdä materiaalia enemmänkin, mutta kun otetaan huomioon lajin eteneminen yleisölajina, tuskin näimme viimeistä kertaa kameroita pelaajien päässä ottelussa. NHL:ssä on jo nähty erotuomareiden kypäräkameroita.

Pelaajien urasta kerrottiin dokumentissa kaikki oleellinen, joten Mäkisen uraa pääsee kertaamaan katsomalla teos. Itse muistan Mäkisen isoveljeni joukkueesta, mutta myös Kiekkolehden vuosien takaisesta artikkelista, jossa oli tarina Mäkisen numeron takaa. Lainaan siis ulkomuistista. Jos Makko lukee tämän, niin voi tavalla tai toisella vahvistaa.

Mäkinen aloitti uransa SM-liigassa Espoon Bluesissa. Kiekkolehden tarinan mukaan Mäkinen meni koppiin ja sanoi:”Olen Marko ”Magnum” Mäkinen ja tapani tulette tuntemaan”. Näin ollen huoltaja haki Mäkiselle paidan numerolla 44 viitaten Likainen Harry-elokuvista tuttuun aseeseen.

Tunnelmaltaan elokuva ei häviä pohjoisamerikkalaisille serkuilleen, sillä molemmat päästävät meidät tutustumaan jääkiekkoilijan sielunelämään. Näiden pukukoppikuvausten kautta meidän on helpompi ymmärtää jääkiekkoilijaa, ja mitä se vaatii, oli sitten sarjataso mikä tahansa.

Olen itse saanut aikoinaan kipinän NHL:ään CBC:n dokumenttisarjan, Home Game: Hockey and Life in Canada, joka esitettiin Suomessa 90-luvun alussa. Se kertoi jääkiekon sielusta Kanadassa.

Suomen korkein sarjataso Liiga on katoamassa ihmisten keskuudesta tuotteena. Dokumentti sai minut kiinnostumaan enemmän II-divisioonassa pelaavasta Hakasta enemmän kuin monesta Liigajoukkueesta.

NHL on tällä hetkellä suositumpaa kuin koskaan, koska siellä on ymmärretty päästää katsojat lähemmäs pelaajaa. Rapakon takana joukkueet tekevät itse dokumentteja omasta valmistautumisestaan kauteen. Näitä ovat tehneet viime vuosina esimerkiksi Minnesota Wild, Edmonton Oilers ja Boston Bruins.

Kun pelaajat päästävät katsojat lähemmäs ammattilaisen elämän nousuja ja laskuja, niin meidän on helpompi ymmärtää miksi esimerkiksi kiekko ei aina kulje. Perinteinen katsoja kun on yleensä melko anteeksiantamaton. Kun sen kaikkein pienimmän katsojan päästää lähemmäs ammattilaisen elämää, niin siitä voi saada elinikäisen kipinän mitä ei saa ostoskeskusvierailuilla.

Dokumentti on tilattavissa Hyperfocuksen nettisivuilta ja on nähtävissä MTV3:n maksukanavilla ja Katsomo-palvelussa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s