U20-kisat ovat yksilön voitto joukkuepelistä – pari asiaa myös laukomisesta

Suomen urakka alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa päättyi tappioon Ruotsille. Jos turnauksesta ei tullut tuloksellista menestystä, niin se ainakin antoi kuvan siitä, että millainen on meidän juniori-ikäisten yksilöiden taso tällä hetkellä.

Koska näen juniorikisat yksilön voittona joukkueurheilusta, pidän Suomen huonoa sijoitusta loppujen lopuksi yhdentekevänä, koska seurakunnasta nousi (ainakin) kaksi potentiaalista ykköskorin poikaa. Viime vuonna voitettu mestaruus oli hieno esimerkki siitä, miten pelaajat pystyvät nuoresta iästä huolimatta toteuttamaan valmentajan pelikirjaa, mutta totuus oli se, että joukkue oli myös yksilötasoltaan lahjakkaampi kuin tämän vuoden katras.

U20-kisoissa pääsääntöisesti pätee se, kenellä on parhaimmat yksilöt. Tilanne korostuu entisestään kapeassa kaukalossa, missä yksilötaidon merkitys on suurempi kuin isossa kaukalossa, missä hyvällä joukkuepelillä voidaan kompensoida paperilla parempaa vastustajaa.

Suomalaispelaajista NHL:ään varattuja pelaajia olivat:
Maalivahdit:
Ville Husso (2014 94. Blues)
Juuse Saros (2013 99. Preds)

Puolustajat:
Julius Honka (2014 14. Stars)
Aleksi Mäkelä (2013 184. Stars)
Joonas Lyytinen (2014 132. Preds)
Alex Lintuniemi (2014 60. Kings)

Hyökkääjät:
Julius Vähätalo (2014 166. Red Wings)
Artturi Lehkonen (2013 55. Habs)
Kasperi Kapanen (2014 22. Pens)

Ykköskierroksen varauksia joukkueesta olivat siis Kapanen ja Honka. Molempien turnauksen voitaneen katsoa menneen aavistuksen penkin alle, nimittäin vielä syksyllä Kapanen oli lähellä murtautua Penguinsin kokoonpanoon. KalPassa on pisteitä tullut 19 pelissä 16, mikä on 18-vuotiaalta kelpo suoritus. Turnauksessa Kapaselta olisi voinut odottaa pisteiden sijasta johtajuutta, mutta kovat odotukset ja toteutus eivät kohdanneet.

Honka on pelannut kautensa bussiliigassa, AHL:ssä. Käsistään ja jaloistaan taitava Honka on Starsin tulevaisuuden toivoja, ja on profiililtaan hyökkäävä puolustaja. Viime kauden pelaajatarkkailuraporteissa luki, että Honka on kova ottamaan riskejä kentällä, mikä näkyi myös koko turnauksen läpi. Vaikutti siltä, että Honka luuli pystyvänsä hallitsemaan yksin peliä erikkarlssonmaisesti, mutta toteutus ei ollut yhtä varmaa. Annan kuitenkin ison plussan siitä, että on munaa yrittää.

Molemmat pelaajat eivät anna näyttöjä nuorten MM-kisoissa kykyjenetsijöille, vaan pelaavat omille organisaatioilleen. Hongalle on enemmän merkitystä AHL-peleillä, kuin junnukisojen neppailuilla ja se näkyy myös tavassa pelata. Viime vuoden joukkueessa samoilla lähtökohdilla pelannut Rasmus Ristolainen kykeni pelaamaan miesten tasolla junioreiden peleissä, mikä näkyi positiivisena lopputuloksena, vaikka nyt välillä julkisessa keskustelussa leimattiinkin ylimieliseksi.

Kakkoskierroksella Canadiensiin varattu ”Arsi” Lehkonen sytytti Viitossentterin maalillaan Kanadaa vastaan. Suoraan liikkeestä, todella kova ranne alas. Zach Fucale ei edes tiennyt mitä tapahtui ennen kuin Lehkonen löi kiekon riparista sisään.

Rantanen & Puljujärvi

Joukossa oli kaksi selkeästi erottuvaa pelaajaa – TPS:n Mikko Rantanen ja Oulun Kärppien Jesse Puljujärvi. Siinä missä Rantanen teki puolet Suomen maaleista, Puljujärvi laukoi viidessä pelissä 26 kertaa maalia kohti. Se on kova lukema.

Rantanen on varattavissa ensi kesänä NHL:ään. Ennen turnausta noustelaisnuorukaisen sijoitus pyöri 13 ja 26 välillä, niin turnauksen aikana se nousi alle kymmeneen. Iso sydän, haluaa kiekkoa ja osaa ratkaista. Nyt kun Rantanen on täällä Varsinais-Suomessa nostettu jo ennakoissa ykkösketjun mieheksi, niin pitää muistaa että kyse on juniori-ikäisestä pelaajasta, joka pelasi junnupelejä, ja tulee Suomeen pelaamaan isojen miesten pelejä. Jos Rantanen iskisi keväällä yht’äkkiä 20 maalia, niin kyseenalastaisin välittömästi Liigan tason.

Puljujärvi on varattavissa vasta 2016 kesällä, joten herkkupala kehittyy kotimaisissa kaukaloissa vielä vähintään pari kautta. Puljujärven kohdalla voidaan puhua jo täysin poikkeuksellisesta pelaajasta.

Puljujärven tehottomuus laukauksissa näkyi siinä, että junioripelaaja hakee maalinedustalta ylävilloja. Kun sihti ei ole vaikeassa tilanteessa kunnossa, tuloksena on laukaus kehikon ulkopuolelle – ja mikä pahinta, kiekko päätyy maalin taakse. Vielä aikuisten sarjoissakin nähdään turhan paljon vastaavaa. Ammutaan sektorin ulkopuolelta suoraan kohti yläkulmaa, mistä kiekko päätyy maalin taakse tai ränniin.

NHL:ssä alas ampuminen on taidetta. Hyökkääjä ampuu kohti taka-alakulmaa, josta maalivahti torjuu sen patjalla sivuun. Toisella laidalla on pelaaja valmiina vastaanottamaan kiekkoa ja ampumaan paluukiekko sisään. Tässä suorittajana Jussi Jokinen. Seuratkaa Jokista ja älkää vain luulko, että tilanne olisi edes jollain asteella vahinko.

Aikaisemmin mainitsemani Lehkosen maali oli täydellinen esimerkki siitä millainen laukauksen kuuluisi olla. Luonnollisesti se ylämummoon tehty maali on hienompi, mutta laukauksen takaa pitäisi nähdä odotettu tulos.

Kannattaa muistaa, että Suomen lisäksi USA jäi puolivälierissä ulos. Vaikka tuloksellisesti turnaus oli heikko, niin ei kannata heittä kirvestä kaivoon siksi, että meidän junioreiden taso olisi jotenkin yllättävän huono.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s