Onko Marc-Andre Fleury Penguinsin oikea ongelma ensi keväänä?

Pittsburgh Penguins julkisti odotetusti Marc-Andre Fleuryn nelivuotisen ja 23 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen. Palkkakattoa se kutittaa 5,75 miljoonalla dollarilla per kausi.

Fleury on ollut NHL:ää seuraavien ihmisten tiukan katseen alla siitä asti kun toi kannun Pennsylvaniaan vuonna 2009. Tuon kauden jälkeen Fleuryn tavaramerkiksi on noussut pudotuspelien heikko suoritustaso. Syitä voi etsiä muualtakin kuin vuoden 2003 ykkösvarauksesta, mutta kuten jääkiekossa on tapana, maalivahti on paljon vartija – hän on viimeinen lukko johon luotetaan.

Sopimus auki

Penguinsin oli parempi tehdä sopimus nyt kuin keväällä, jolloin asialla olisi kiire. Näin ollen Jim Rutherford voi keskittyä joukkueen rungon rakentamiseen ja Fleury golffata, joskin en tiedä golffaako hän.

Vaikka Fleuryn ”cap hit” kohosi 750 000 dollaria, joten käytännössä palkka pysyy samana kuin aikaisemmin. Viime kaudesta Fleury nimittäin tienasi 5,75 miljoonaa dollaria. Hän on NHL:n 15. parhaiten palkattu maalivahti, edessä kuuden miljoonan palkkapussia saavat Mike Smith, Jimmy Howard ja Ryan Miller. Fleuryn alapuolelle jää muun muassa Jonas Hiller ja Steve Mason. Palkkakaton noustessa jatkuvasti, Fleuryn palkkapussi on perusteltu sillä onhan hän edelleen pudotuspelijoukkueen ykkösmaalivahti.

Tulevaisuutta ajatellen tuoreeseen sopimukseen lykättiin ”limited no trade clause”, eli suomeksi sanottuna MAF voidaan treidata, mutta reunaehdoin. Perinteisesti ne ovat tiettyjä joukkueita mihin pelaaja valitsee menevänsä tai vaihtoehtoisesti hänellä on lista mihin ei ainakaan mene.

Kuka muu muka?

Fleurylle ei ole juurikaan vaihtoehtoja. Kun katsoo ensi kesän vapaita agentteja maalivahtien suhteen, listalla ovat Antti Niemi, Flamesin Karri Rämö, Sabresin Michal Neuvirth ja Wildin Josh Harding, jolla on MS-tauti. Kukaan maalivahdeista ei ole varsinaisesti tasonnosto Fleurystä. Antti Niemi on todella hyvä runkosarjamaalivahti, joka voitti Stanley Cupin tulokkaana täysin ylivoimaisessa joukkueessa. Blackhawks olisi voinut pelata kylmäkalle tolppien välissä ja voittanut silti. Vezina-ehdokkaan pudotuspelit Sharksin paidassa olivat viime keväänä pettymys. Rämö ei ole vielä todistanut olevansa ykkösmaalivahti. Hardingin valitettava sairaus käytännössä vie muuten loistavalta maalivahdilta 60-70 peliä pelaavan ykkösveskarin paikan.

Ilman varteenotettavaa treidiä, Fleurylle ei vain ole vaihtoehtoa.

Fleury ei ole välttämättä joukkueen varsinainen ongelma, sillä onhan Fleuryllä kuitenkin kaksi hyvää pudotuspelirupeamaa Penguinsin paidassa, mistä toinen päättyi Stanley Cupiin.

Penguinsin ensi kesä

Pensillä on ensi kaudeksi sopimuksia koossa 13 kappaletta ja tämänhetkisellä palkkakatolla löysää on vajaa 15 miljoonaa dollaria. Palkkakatto huhujen mukaan on nousemassa jälleen ensi kaudeksi joten Penguinsilla on sopimuksiin rahaa noin 20-25 miljoonaa dollaria.

Merkittäviä jatkosopimuksia tulee Paul Martinille ja mahdollisesti Christian Ehrhoffille. Hyökkäyksestä uuden pahvin saa satavarmasti Beau Bennett. Lopuilla 10-15 miljoonalla pitäisi täyttää loppujoukkue.

Kaksi ykkössentteriä

Penguinsilla on kaksi ykkössentteriä: Jevgeni Malkin ja Sidney Crosby. Joukkue treidasi vuoden 2012 varaustilaisuuden yhteydessä Jordan Staalin Hurricanesiin ja sai takaisin Brandon Sutterin ja ykköskierroksen varauksen, eli tässä tapauksessa kiekollisen puolustajalupauksen Derrick Pouliotin. Treidin varsinaisen arvon näkee vasta Pouliotin kasvun myötä. Sutter ei ole Staal, vaikka on parantanut alkukauden perusteella puolustuspelaamistaan verrattuna viime vuoteen.

Rutherfordin olisi mietittävä, että tuoko kaksi ykkössentteriä merkittävää etua joukkueelle? Kun Crosby oli loukkaantuneena pitkän aikaa kaudella 2011-2012, Malkin hoiti yksinään ykkössentterin vastuun, teki ympärillään olevista pelaajista parempia ja johti joukkueen hyökkäystä. Joukkue teki NHL:n eniten maaleja Crosbyn 60 menetetystä pelistä huolimatta.

Tehdään maaleja, mutta…

Joukkueella on NHL:n paras maalintekovoima, laadukas puolustus, perushyvä maalivahti, mutta keskinkertainen hyökkäyksen kahden suunnan pelaaminen. Tänä syksynä – jälleen kerran – kaksi ensimmäistä ketjua on lyönyt hurjia tehoja taululle, joten voihan Pensin pelaamisen tiivistää niinkin, että kun kaksi ensimmäistä ketjua hyökkää, kaksi viimeistä puolustaa.

Mutta nykypäivänä se ei ihan niinkään ole. Pudotuspelijoukkueet osaavat puolustaa kahta ensimmäistä ketjua niin hyvin, että periaatteessa Malkinin ja Crosbyn peli on mahdollista tappaa täysin. Silloin tulee esiin se, että kuinka paljon joukkueessa on syvyyttä hyökkäyksessä. Viime keväänä Kingsistä nousi esiin That 70’s line (Tanner Pearson, Tyler Toffoli ja Jeff Carter), kun muiden ketjujen peliä tapettiin.

Kun joukkueessa on paljon supertähtiä (Crosby, Malkin ja Kris Letang), se on palkkakattojen aikakaudella samaan aikaan rasite kuin paitamyynnin pelastus. Pens voisi saada kuola valuen supertähteä haluavalta joukkueelta vaikka kolme viiden miljoonan laituria tai kakkos- tai kolmossentteriä. Jos pitäisi valita kumpi lähtee, niin todennäköisesti Malkinista näkyisi Pittsburghin keskustassa vähemmän palavia, hirtettyjä nukkeja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s