NHL ja IIHF – kaksi eri sääntökirjaa samasta lajista

Nykypäivän jääkiekko ei ole enää sääntöjen puolesta hirvittävän tulkinnanvarainen laji, ja säännöt menevät koko ajan siihen suuntaan että tuomarille jäisi aina vain vähemmän sijaa arvailulle. Täksi kaudeksi NHL:ään tullut sakottaminen sukelluksesta (embellishment) tukee osittain tätä väitettä. Pelaajalle luodaan pelko videotarkistuksesta ja rahallisesta menetyksestä. Sukeltava pelaaja ei pääse enää kuin koira veräjästä.

Meillä katsojillakin on myös vastuu tuntea säännöt, koska jokin täysin älyttömältä tuntunut tilanne voi kuitenkin mennä täysin sääntökirjan mukaan. Tähän puoleen päästiin tutustumaan viime MM-kisoissa, jossa oli parikin tilannetta jota sivusin kirjoituksessa ”Oikeusmurhakisat”. Kirjoitus on edelleen yksi blogin luetuimmista.

Etenkin Euroopassa järjestetyissä kisoissa NHL-pelaajat joutuvat tottumaan suuremman askin lisäksi sääntöeroihin. Vaikka peli on pitkälti sama, varusteista lähtien NHL:n ja IIHF:n sääntökirjassa on muutamia merkittäviä eroja, vaikka sääntökirjat tulevat koko ajan lähemmäksi toisiaan.

Kumpikin lajiliitto poimii toisiltaan hyvät ideat talteen. Viimeisimpänä IIHF muutti keskialueen kokoa ja pitkän kiekon sääntöä hybridiksi. Kuitenkin kun eurooppalainen NHL-katsoja haluaa tarkistaa jotain sääntökirjasta, kannattaa kaivaa NHL:n sääntökirja esiin. Kun taas MM-kisoissa tai Liigassa tapahtuu jotain, ei kannata ensimmäisenä vedota siihen että miten NHL:ssä tilanne tulkitaan, vaan kaivaa vaikkapa suomeksi kirjoitetun IIHF:n sääntökirjan.

Se, kumpi on parempi sääntökirja on täysin tulkinnanvarainen asia. NHL:n sääntökirja on tarkoitettu nimenomaan silmällä pitäen pohjoisamerikkalaista, fyysistä ja nopeaa peliä varten kun taas IIHF tukee eurooppalaista taitokiekkoa, jossa pelaajalla on aikaa enemmän. Tietyt asiat eivät välttämättä toimi siellä päin ja vice versa.

Yritetään hieman selventää kahden eri jääkiekkopelin sääntöeroja.

Brett Hull muutti maalialuesääntöä

Jere Lehtisen uraa muisteltiin hiljattain ja yhdeksi tähtihetkeksi kuvailtiin vuoden 1999 Stanley Cup-finaaleja, jossa Lehtinen syötti Brett Hullin tekemän ratkaisevan jatkoaikaosuman finaalisarjan kuudennessa pelissä Buffalo Sabresia vastaan.

Maalista ei tullut kuuluisa pelkästään siitä että se ratkaisi Stanley Cupin Starsille, vaan siitä että maali oli kiistanalainen. Tuohon aikaan sääntökirja oli maalialuesäännön puolesta yhtäläinen IIHF:än kanssa, eli mikäli pelaaja on ennen kiekkoa alueella, katsotaan pelaajan häiritsevän maalivahdin työrauhaa. Alueella seilaavaa kiekkoa voi toki lähteä pelaamaan.

Pelattiin kolmatta jatkoerää. Hull oli rytäkässä kasvotusten Dominik Hasekin kanssa, joka pelasi tuttuun tapaan jään pinnassa. Hull laukaisee puolivillaisesti kiekkoa, ja Hasek torjuu kiekon pois alueelta. Hull ottaa kiekon vasemmalla luistimellaan kiinni ja siirtää sen mailan lapaan josta hän ampuu kiekon maaliin toinen luistin maalivahdin alueella. Maali hyväksyttiin ja Starsin juhlat alkoivat.

Ilmeisesti kauden aikana vastaavasta tilanteesta maali olisi hylätty ja tähän oikeutetusti Buffalo Sabresin kannattajat vetosivat, kun määrittelivät käsitteen ”No goal”. NHL:n oma Arto ensimmäinen Järvelä, Bryan Lewis, tarkisti tilanteen videolta ja julkaisi sen pohjalta kuuluisan tulkinnan, että Hullilla oli kiekko koko ajan hallussaan laukaistessaan kiekon maalia kohti. Alla on videolla Hullin jatkoaikamaali. Jokainen voi itse tehdä oman tulkintansa maalista:

Kauden jälkeen maalialuesääntöä muutettiin. Nykyisin kun katsoo NHL-peliä, voi huomata hyvin helpostikin että pelaajat luistelevat hyvinkin aktiivisesti ja röyhkeästi maalialueella. Maali voidaan hylätä, mikäli pelaaja häiritsee maalivahdin työrauhaa estämällä liikettä tai ajamalla päälle. Sillä ei ole merkitystä onko maalivahti omalla alueellaan vai ei. Tilanteen määrittää NHL:n sääntökirjan pykälä 69.

Sääntö on tehty mahdollisimman selkeäksi sikäli, että maalivahti voi käytännössä ajaa pelaajan päälle tahallaan ja näin ollen saada aikaan maalin hylkäyksen, joten tuomarin ei tarvitse erikseen tulkita että oliko pelaaja maalivahdin tiellä vai toisinpäin. Vastuu kohtaamisesta on täysin pelaajan vastuulla.

Maalivahdit käyttävät surutta sääntöä hyväkseen ja keskustelua aiheutti muun muassa Pavel Datsjukin ja Carey Pricen viimeöinen kohtaaminen.

Viime kauden pudotuspeleistä Price myy tilanteen tuomareille ja tällä kertaa uhrina Ryan Callahan:

Rangaistuksissa myös eroja

NHL:ssä on eroavaisuuksia jäähyjen pituuksissa ja rangaistuksien tulkinnassa. NHL:n ohjenuora taklaustilanteissa on pitkälti se, että taklauksen vastaanottavalla pelaajalla on myös vastuu omasta pelaamisestaan, mikä taas suojelee taklauksen antavaa pelaajaa, mikäli vastaanottaja pelaa pää alhaalla. Euroopassa taasen sääntö tulkitaan pitkälti niin, että mikäli pelaaja jää kentän pintaan, taklaaja lentää pihalle oli se kuinka törkeä tai puhdas.

NHL:ssä on tappelusta (Rule 46) väsyttävän paljon sääntöjä, mutta pääasiallisesti niistä rangaistaan molemmille tappelijoille viisiminuuttinen. Lisärangaistuksia tulee siitä että toinen tappelijoista on haluton, epäurheilijamaisesta tappelusta, tuomareiden keskeyttämispäätöksen noudattamatta jättäminen ja niin edelleen.

IIHF:n sääntökirja heittää tappelun aloittajan ulos ottelurangaistuksen arvoisesti ja vastaanottavalle osapuolelle kakkosen. Tätä sääntöä esimerkiksi Jarkko Ruutu käytti sumeilematta hyväkseen. Hän ärsytti vastustajan siihen pisteeseen, että tämä tiputti hanskat ja lopulta Ruutu käänsi selkänsä. Vastapuoli lentää ulos ja Ruutu jatkaa peliä, ja kukaan ei tee Ruudun laskelmoinnille yhtään mitään.

Ruutu käyttää hyväkseen eurooppalaista sääntökirjaa ja pelikulttuuria. NHL:ssä Ruutu olisi vastaavasta penkitetty oman joukkueen toimesta tai kärsinyt seuraavassa vaihdossa fyysisesti.

Tässä päästään siihen, että ovatko tappelut tervetulleita eurooppalaiseen kiekkokulttuuriin. Olen pitkälti samoilla linjoilla Niemisen Jounin kanssa (jälleen kerran), joten kannattaa lukea Jounin artikkeli viiden vuoden takaa.

Lisää sääntöeroja löytyy NHL:n kotisivuilta, joskin siitä puuttuvat kummankin sääntökirjan tämän kauden lisäykset.

2 kommenttia artikkeliin ”NHL ja IIHF – kaksi eri sääntökirjaa samasta lajista

  1. Paluuviite: Oikeusmurhakisat, osa 2 | Viitossentterin NHL-blogi

  2. Paluuviite: Ajatuksia World Cupista | Viitossentterin NHL-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s