NHL Power Week – 1

NHL-kautta on pelattu kymmenisen päivää. Erinäisiä johtopäätöksiä on jo ehditty vetää 4-6 pelin perusteella. Esimerkiksi hätäisimmät ehtivät Steven Stamkosin tulevan kauden flopiksi perustuen siihen, että Rick Nash on Martin St. Louisin vierellä nakutellut aikamoisella vauhdilla häkkejä, sillä Nashin viime kausi oli pelihistoriaan nähden katastrofi ja ”Marty” hankittiin vasta loppukaudesta. Spekulointien jälkeen ”Stammer” teki kahdessa pelissä viisi maalia. Liigan paras maalintekijä on sitä itseään, vaikka vierellä olisi kuka.

On turhan aikaista tehdä mitään lopullisia johtopäätöksiä pelaajien vireestä. Sidney Crosby tuskin alkuvauhdin perusteella yltää 160 pisteen kauteen ja Nash ei varmastikaan tee yli 80 maalia kaudessa. Nollakerholainen Aleksander Barkov tuskin myöskään jää nollaan pisteeseen kauden päätyttyä.

Viikon poiminnat

Pittsburgh Penguinsin ylivoima
Pensin ylivoimakuviot ovat kunnossa. Joukkueen ylivoimaprosentti on 47,1%, joten viimeistely on ollut kunnioitettavan tehokasta. Joukkue laukoo sektorista ja kuvio pelataan b-pisteen kaarelle, kun monet joukkueet sortuvat laukomaan liian kaukaa.

Crosby on niin kovassa vireessä, että Patric Hörnqvistkin on tehnyt kaksi pinnaa per peli.

Rick Nashin udelleen löytynyt maalivainu
Kuusi ottelua, seitsemän maalia. 40 maalia yhden kauden aikana meni puhki yli viisi vuotta sitten, jolloin pisteitäkin kertyi lähes 80. Sama tahti tuskin jatkuu, sillä se tarkottaisi yli 80 maalin kautta. Sellainen ihme on nähty viimeksi kaudella 1990-91, kun Brett Hull teki 86 kaappia. Nash kulkee vuoristorataa kauden aikana ja arvelisin, että kuiva kausi tulee hyvinkin pian.

Vatanen on ylivoimapelote
Viime kauden karusellissa viettänyt Sami Vatanen pelaa tasakentällisin kolmosparissa Clayton Stonerin kanssa. Kaksikko on siitä ihanteellinen, että Stoner hoitaa peruspuolustamisen ja Vatanen kiekollisen puolen. Vatanen on katsottu kiekollisena niin kovaksi luuksi, että pelaa joukkueesta ylivoimaisesti eniten ylivoimaa. Tämä on myös tuottanut tulosta, sillä Vadulla on eniten ylivoimapisteitä kaikista joukkueen pelaajista.

Olen alkanut pitämään Jori Lehterästä
Olen aina ennen pitänyt Lehterää yliarvostettuna pelaajana. Siirtymä KHL:stä NHL:ään voi olla pelitavassa pienimuotoinen kulttuurishokki, kun kaikki missä on ennen onnistunut, pitäisi tehdä vielä pykälää kovemmassa vauhdissa, ahtaammassa tilassa ja nopeammin. Ennen olin sitä mieltä, että Lehterä valitsee helpomman tien. Viime kevään MM-kisoissa Lehterä vuodatti lehdistölle kuinka vaikeaa oli pelata valkovenäläisen yleisön edessä ja että ”tule itse pelaamaan” ja niin edelleen.

Lehterä on kaivanut itsestään jotain sellaista esiin, mitä en tiennyt olevan olemassa. Lehterä on nyt silmissäni väkivahva NHL-härkä, joka nostaa tasoaan pelistä toiseen. Nyt kun Paul Stastny loukkaantui, vastuu ja peliaika kasvaa. Väitän Lehterän käyttävän sen paremmin kuin moni uskookaan. Viime yön ottelusta Anaheim Ducksia vastaan Lehterä joutui jäämään pois flunssan takia. Muussa tapauksessa tontti olisi ollut kakkosen keskellä.

New York Islanders
Viisi peliä ja neljä voittoa. Kesällä Islandersin ylihintaisille hankinnoille naureskeltiin, mutta hintalappu alkaa menettämään merkitystään kun huomataan että tulosta tulee. Vaikka joukkue on päästänut taakseen kolme maalia ottelua kohden, se on tehnyt lähes neljä. Tuloksen takana on pitkälti John Tavaresin lentokeli. Pitkällä tähtäimellä pitäisi saada tukittua oman pään reikiä, mutta suunta on oikea. Jos ja kun kausi on onnistunut, muutto Brooklyniin ensi kaudeksi on kivuton.

Wildin ykkösylivoima
Kaikkialla ei kuitenkaan ylivoima pelaa suomalaisvahvistuksista huolimatta. Minnesota Wildin ylivoima ei ole tuottanut vielä maaliakaan, vaikka yrityksiä on ollut peräti 17. Ongelma ei liene niinkään ykkösylivoiman koostumuksessa (Koivu-Parise-Vanek-Suter-Pominville), vaan tavassa pelata. Viisikon liikkuminen oli jähmeää ja tilanteet päättyivät pääasiallisesti maalinedustapainiin, jossa kiekosta on taistelemassa NHL:n peruspakkia 10cm lyhyempi Zach Parise.

Joukkue on päästänyt vain maalin per ottelu. Hallitsevaa mestaria, Los Angeles Kingsiä vastaan joukkue hallitsi näennäisesti koko ottelua. Kingsin maalivahti Jonathan Quick oli säälimättömässä kunnossa, mutta myös Wild ei päässyt oikein kunnon tekopaikoille. Laukauksia tuli, mutta ne olivat joko ponnettomia yrityksiä siniviivan perukoilta tai liian läheltä. Varsinaiselta maalintekosektorilta vetoja tuli vain vähän.

Wildilla on NHL:än vähiten fyysinen joukkue. Pelaajistossa ei ole juurikaan kovaa taklaavia järkäleitä, vaan painotus on taitopuolella. Lisäksi pelaajat ovat keskimäärin aika pienikokoisia.

Wild on varmasti NHL:än eurooppalaistyylisin joukkue. Se on myös rasite. Isot kalifornialaisjoukkueet Ducks ja Kings heittelivät Wildin pelaajia välillä säälimättömästi. Kingsin kohdalla se ei ollut vain niin näkyvää kuin Ducksia vastaan pelatussa pelissä, mutta se oli läsnä.

Panthersin hyökkäyspeli
Viisi peliä, viisi maalia. Tällä hetkellä joukkueen kaikki energia menee oman pään puolustamiseen ja kun pitäisi lähteä hyökkäykseen, täytyy vaihtaa tuoreet miehet kentälle. Mitään ottamatta Barkovilta pois, missään NHL-joukkueessa ei pitäisi olla sellainen tilanne, että vuosi sitten varattu pelaaja pelaa ykkössentterinä. Barkov on pelaajana huipussaan vasta 6-7 vuoden päästä. Silloin nähdään mikä on todellinen taso ja miten lahjakkuutta on työstetty. Barkovin ja Jonathan Huberdeaun suuri vastuu kertoo vain siitä, että Pantherissa ei kaikki ole hyvin kärkiketjujen osalta.

Barkov pelaa joukkueensa ykkössentterinä vasta 19-vuoden iässä. Vaikka ykköspelintekijältä odotetaan vastuun mukaisia pisteitä, on Barkov pelaajana vasta raakile, jolla on huikea potentiaali olla liigan parhaita pelaajia. Panthers on tehnyt viidessä pelissä viisi maalia, joten hyökkäystä on työstettävä enemmän. Intensiivisellä puolustamisella on saatu neljä pinnaa aikaiseksi.

Sabres on huonompi kuin kukaan luuli
Buffalosta odotettiin heittopussia jo ennen kaudenalkua, mutta meno on jopa huonompaa kuin kukaan oletti. Joukkue ei saa mitään itsestään irti ja ottelut muistuttavat vanhaa kunnon isät-pojat-peliä. Kymmenen voittoa ennen vuodenvaihdetta on lottovoitto.

80-luvun dynastiajoukkue on ahdingossa
Siinä missä Albertan toinen joukkue Flames on hyvässä lennossa, Oilers kyntää pohjamutia. Yksi piste. Joukkue pääsi valitsemaan kolmena vuotena perättäin ensimmäisenä ja joka kerta haaviin tuli hyökkääjä. Joukkueen ykköspakki on Justin Schultz, joka on vielä kaukana ykköspakin profiilista. Puolustuksesta puuttuu kokemuksen tuomaa varmuutta.

En tiedä mitä Oilersin pelaajakehityksessä tehdään väärin, mutta esimerkiksi Ryan Nugent-Hopkins on edelleen liian kevytrakenteinen ollakseen 186 senttinen ykkössentteri. Painoa, eli lihasta pitäisi olla 6-7 kiloa lisää.

Joukkue tarvitsee todella ison rakenteellisen muutoksen pärjätäkseen tulevaisuudessa tai edessä on lopullinen näivettyminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s