Hyvin lyhyt draft-katsaus ja hieman pidempi katsaus vapaisiin agentteihin

Draft sujui ennakkoasetelmiin ja huhuihin nähden hyvinkin yllätyksettömästi. Panthers piti varausvuoronsa ja valitsi – kuten odotettiin – Aaron Ekbladin, joka on sen verran NHL-valmis, että tulee olemaan pelaavassa kokoonpanossa jo nyt syksyllä. Draftipäivänä tehtiin kaksi merkittävämpää kauppaa: Ryan Kesler lähti Anaheimiin Luca Sbisaa ja Nick Boninoa vastaan. Uutinen on Sami Vataselle hyvä, sillä se tietää pelipaikkaa ensi kaudeksi Duckseista. Anaheim sai Kesleristä itselleen pätevän kakkossentterin, mikä nostaa painolastia pois Ryan Getzlafin harteilta.

Toinen illan merkittävä vaihtokauppa tehtiin Predatorsin ja Penguinsin välillä. Predators sai James Nealin ja Penguins Patric Hörnqvistin ja Nick Spalingin. Käytännössä Preds sai maalintekijän ja Pens kaksi duunaria. Palkkakattoon tuli myös hieman löysää, jotta joukkue voi olla aktiivisempi Free Agent Frenzyssa.

Suomalaisittain drafti meni melko odotetusti ensimmäisen kierroksen osalta, joskin Julius Honka meni tasan ennustamallani numerolla, mutta Kasperi Kapanen draftattiin vasta loppupäässä. Varausnumeroita ei kannata niinkään katsella, vaan kumpikin pelaaja voitti siinä, että pääsivät todella hyviin joukkueisiin. Etenkin Kapasella on mehukas tie yrittää murtautua kokoonpanoon, sillä prospect poolissa Kapasella ei ole oikein ketään edessä.

Allekirjoittaneelle yllätys oli sijalla 60 Los Angeles Kingsiin varattu puolustaja Alex Lintuniemi, joka on Hongan tavoin viettänyt viime vuotensa Kanadan junioriliigassa. Tässä on kuitenkin kaikki varatut suomalaiset:

Julius Honka
, P – Dallas Stars, 14.
Kasperi Kapanen, LH – Pittsburgh Penguins, 22.
Alex Lintuniemi, P – Los Angeles Kings, 60.
Juho Lammikko, LH – Calgary Flames, 65.
Ville Husso, MV – St. Louis Blues, 94.
Kaapo Kähkönen, MV – Minnesota Wild, 109.
Joonas Lyytinen, P – Nashville Predators, 132.
Miro Karjalainen, P – Dallas nro. 135
Julius Vähätalo, LH – Detroit Red Wings, 166.

Kuten olen hyvin monesti sanonut, niin:
– NHL:ssä varataan potentiaali, ei tämän hetkisiä pelaajataitoja, vaikka nekin ovat toki suuntaa antavia. Ykköskierroksen varauksesta ei tule automaattisesti tähteä tai peräkierroksen miehestä heittopussia. Totuus on kuitenkin se, että nykypäivänä ykköskierroksen miehille annetaan enemmän mahdollisuuksia onnistua kuin peräkierroksen miehillä.
– Ryhmänä varataan hyökkääjiä ennen puolustajia, puolustajia ennen maalivahteja, sillä jälkimmäisillä kestää kauemmin puhjeta täyteen kukkaansa. Poikkeuksiakin toki on.
– Esimerkkeinä Sami Salo varattiin varaustilaisuuden toiseksi viimeisenä, Rangersin maalivahti Henrik Lundqvist varattiin seitsemännellä kierroksella, varausnumerolla 205.

Free Agent Frenzy alkaa huomenna

Yksi kesän kuumimmista vaiheista alkaa huomenna, kun rajoittamattomien vapaiden agenttien vanhat sopimukset menevät umpeen ja ovat vapaita neuvottelemaan itse seuraavan sopimuksensa. Lyhykäisyydessään vapaaksi agentiksi pääsee, kun pelaaja on 27 vuotta 1. heinäkuuta tai on pelannut liigassa seitsemän vuotta.

Vapaaksi agentiksi voi päästä muutenkin. Euroopassa pelaavien kohdalla ei ole draftiin yläikärajaa. Mikäli pelaaja on nykysääntöjen mukaan ilmoittautunut varaustilaisuuteen, mutta ei ole varattu, hän on vapaa tekemään sopimuksen NHL-joukkueen kanssa. Tällainen pelaaja on esimerkiksi Antti Raanta, joka osallistui draftiin vuonna 2007, mutta ei koskaan varattu NHL:ään. Raanta oli kuitenkin vasta 24, joten joutui tekemään tulokassopimuksen, eli ”Entry Level Contractin”. Kun euroopassa pelannut pelaaja on täyttänyt 28 vuotta, hän on vapaa tekemään haluamansa pelaajasopimuksen.

Petri Kontiolasta on ollut viime päivinä puhetta. Hänellä on sopimus KHL-joukkueen kanssa, joten hän ei voi pelata NHL:ssä sarjojen välisen sopimuksen mukaisesti. Kontiola on pelannut NHL:ssä, joten hän olisi sopimuksettomana pelaajana vapaa agentti. Kuitenkin venäläislähteiden mukaan Konna yrittää päästää sopimuksestaan eroon.

Viime viikon ajan joukkueet saivat jutustella mahdollisesti kiinnostavien pelaajien kanssa, joten pelaajilla on jonkinlainen haju huomenna, että missä joukkueissa ollaan vakavasti kiinnostuneita. Ennustaisin itse, että viime viikon haastattelujakso aiheutti sen, että sopimuksia ei julkisteta ihan niin liukuhihnalta. Lista vapaista agenteista löytyy Capgeek.comista, mutta tässä on kymmenisen halutuinta nimeä vapaassa järjestyksessä. Suomalaiset listaan erikseen:

Paul Statsny, KH
Jerome Iginla, LH
Tomas Vanek, LH
Dan Boyle, P
Matt Moulson, LH
Brooks Orpik, P
Ryan Miller, MV
Brad Richards, KH
Matt Niskanen, P
Radim Vrbata, LH
Mike Cammalleri, KH

Vanekin sopimusta Minnesota Wildiin pidettiin lähes varmana, sillä Vanek on entisenä Golden Gophersin pelaajana lähes oman kylän poikia. Wildin hovikirjoittajan Michael Russon mukaan kuitenkin Vanek ei olisikaan niin pakollinen hankinta kuin luultiin, sillä Wildin omat kasvatit ovat nostaneet joukkueessa profiiliaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kiinnostusta ei olisi, mutta mikäli Vanekin hintalappu on liian kova, sopimusta ei varmasti tule. Vanek on Minnesota Star Tribunen mukaan tavannut Wildin edustajat haastatteluviikolla.

Statsnylla on huhujen mukaan haluja pysyä Avalanchen riveissä, mutta Avs saattaa haluta alennuksia. TSN:än Bob MacKenzien mukaan Coloradolla on ollut jo näyttävä sopimustarjous pöydällä, mutta Statsny saattaa silti kokeilla rahkeitaan vapailla markkinoilla.

Wild on ollut yhteydessä toiseenkin mielenkiintoiseen pelaajaan, nimittäin Iginlaan. Veteraanihyökkääjä täyttäisi kokemuksellaan sen aukon, minkä Dany Heatleyn toivottiin täyttävän, mutta ei täyttänyt.

Muita varteenotettavia huhuja ei ole kuulunut korviin, sillä käytännössä jollain asteella jokainen joukkue, jolla on palkkakatossa riittävästi löysää, on kiinnostunut tasokkaista hankinnoista.

Joukkueet tekevät palkkakattoon tilaa

Jokaisella joukkueella on käytössään tänä vuonna 69 miljoonaa dollaria palkkoihin. Osalla joukkueista on vapaata tilaa hyvinkin reilusti ja osalla taas keikutaan niillä rajoilla. Osa joukkueista ei ole vielä käyttänyt optiotaan ilmaiseen sopimuksen ulosostoon (compliance buy-out), joka tarkoittaa sitä että ulos ostettu sopimus ei vaikuta palkkakattoon. Tavallisesta ulosostosta taas jää jälki palkkakattoon, joka selitetään paremmin capgeekissä. Florida Panther siirsi Ed Jovanovskin aamulla waivers-listalle, mikä on ensimmäinen askel sopimuksen ulosostoon.

Palkkakattoon voi tehdä myös tilaa muulla tavalla. Tänään Tampa Bay Lightning vaihtoi ensin Teddy Purcellin Oilersissa pelanneeseen Sam Gagneriin ja tunnin päästä treidasi Gagnerin B.J. Crombeenin kanssa kahta alemman kierroksen varausta vastaan. Lisäksi Nate Thompson kaupattiin Anaheim Ducksiin niin ikään varausvuoroja vastaan. Päivän aikana Lightning teki palkkakattoon vajaa kuusi miljoonaa dollaria tilaa, joskin joutuu maksamaan Gagnerin palkasta kolmanneksen sopimuksen loppuun asti (kaksi vuotta). Odotettavissa on siis aktiivisuutta pelaajamarkkinoilla.

Jos joku on miettinyt sitä, että miksi NHL:ssä vaihdetaan pelaajia aina varausvuoroihin, eikä esimerkiksi rahaan, niin nykysäännöissä treidaaminen rahaa vastaan on NHL:ssä kielletty. Säännön tarkoitus on välttää jalkapallosta tutut epäterveet ilmiöt pelaajakaupoissa.

Suomalaiset vapaat agentit

Suomalaisia on niin ikään vapaiden agenttien markkinoilla. Yksi mies, jolla on mahdollisuus päästä hyvään rooliin hyvällä palkalla on Jussi Jokinen. Jokinen osoitti viime kaudella, että Hurricanesin aikainen kohtelu oli täysin kohtuutonta ja kiskaisi Jevgeni Malkinin rinnalla vajaa 60 pistettä.

Irvileuat voivat mutista, että Jokinen onnistui vain ja ainoastaan siksi, että pelasi Malkinin rinnalla, mutta kannattaa muistaa että Jokista arvostetaan valmentajapiireissä nimenomaan siksi, että Jokinen on äärimmäisen älykäs pelaaja.

Kannattaa lukea lontooksi kirjoitettu artikkeli ja ylistys Jokisesta, joka on paljoa puhuva. Jutussa on alkupuheena Jokisen ex-valmentajan Dan Bylsman haastattelu, jossa Bylsma kertoo harrastavansa veikkausta, jossa hän arvaa jatkoajalle menneiden pelien ratkaisijaa. Kysyttäessä, että ketä hän veikkaisi omasta joukkueestaan, se olisi aina Jokinen. Ei Sidney Crosby, James Neal, Malkin tai Kris Letang, vaan Jokinen. Artikkelissa selitetään miksi.

Leo Komarov ei ole tehnyt vielä sopimusta Maple Leafsin kanssa, joten on todennäköistä, että Komarov etsii itselleen uuden seuran. Komarovin ehdot voivat sopia vähän heikommalle joukkueelle, sillä kakkosketjun pelaavaa roolia hyvällä palkalla ei monesta joukkueesta irtoa entiselle nelosketjun miehelle, vaikka KHL:ssä pelasikin ykkösketjussa.

Yllättävänä nimenä markkinoilla voi olla pitkään loukkaantuneena ollut Joni Pitkänen. Pitkänen on ollut koko vuoden loukkaantuneena, kun kantapää murskaantui kiekontavoittelutilanteessa. Kuntoutus on mennyt hyvin ja ilmeisesti Pitkäsellä olisi täysi mahdollisuus pelata ensi kaudella. Korviin ei ole kuitenkaan kantautunut maaliskuun jälkeen uusia uutisia, mutta todennäköisesti Pitkäsestä ei tule uutisia ennen kuin pelikunto on selvillä.

Suomalaisista vapaista agenteista jäljelle jäävät Saku Koivu, Ville Leino, Sami Salo ja Olli Jokinen. Koivun tilanne on täysi kysymysmerkki edelleen. Ducks ilmoitti jo, ettei Koivulle ole enää käyttöä ensi syksynä, joten jäljelle jää kolme vaihtoehtoa: Lopettaminen, seuran vaihtaminen tai paluu Liigaan. Viimeistä vaihtoehtoa on uutisoitu jo huhuna, mikä olisikin näin turkulaiselle mehukasta uutista. Kuitenkin.

Koivu on pelannut uransa kahdessa seurassa voittamatta sitä suurinta. Uskoisin, että mikäli Koivu saa tarjouksen – oli se melkein mikä tahansa – Cup contender-joukkueesta, on seuran vaihtaminen täysin mahdollista. Koivu ja perhe ovat saaneet olla täysin rauhassa yllättäviltä pelaajasiirroilta, joten yksi kausi muualla voisi sopia myös perhe-elämään.

Sabres osti Leinon sopimuksen ulos, joten Leinolla juoksee palkka vielä pitkään. Leino pelasi huonosti huonossa joukkueessa, mutta ei ole lainkaan niin huono pelaaja kuin on annettu ymmärtää. Sopivassa ketjussa Leino onnistuu varmasti. Joukkueiden kannalta Leino on ulosostonsa takia ”Low risk – high reward”-tyyppinen ratkaisu, joka voi tehdä vaikkapa alle miljoonan sopimuksen, mikä ei rasita palkkakattoa.

Salo on ilmoittanut jo jatkavansa uraansa, joten matka voi jatkua mihin vain. Jos Lightning olisi halunnut tehdä Salon kanssa sopimuksen, se olisi sen jo tehnyt. Salo ei ole myöskään kannua nostanut, joten mielenkiinnot ovat varmasti jossain mahdollisessa pudotuspelijoukkueessa. Salo on rahastuksensa jo tehnyt, joten palkka-asiat eivät varmasti paina neuvotteluissa. Canucks-fanit toivovat omaa poikaa takaisin.

Olli Jokisen ja Winnipeg Jetsin tiet todennäköisesti erkanevat. Jokinen itse on halukas jatkamaan uraansa vielä vuosia, mutta Olli joutuu todennäköisesti tinkaamaan roolistaan kakkossentterinä ja palkkapussi ei tule olemaan 4,5 miljoonaa dollaria kaudessa. Itselläni ei ole mitään arvauksia, kenellä olisi tarvetta Jokiselle.

Tehdään Minnesota Wildista Finnesota Wild

Mammuttimaisen bloggaukseni loppuun sopii keventävä osio. Markkinoilla on sopivasti suomalaisia sopivaan rooliin pelaamaan Minnesota Wildissa. Minnesotassa on pitkälti Erik Haulan myötä tullut käyttöön käsite Finnesota, joten miksipä ei kokeiltaisi, miltä näyttäisi änärin suomalaisin joukkue?

Finnesotan onnistuisi täyttää keskikaista pelkästään suomalaisilla. Keskeltä löytyy jo nyt Mikko Koivu, Mikael Granlund ja Erik Haula. Nelosketjun keskelle voisi hyvin hankkia Saku Koivun, joka ei maksa paljoa ja puolustavana pelaajana sopisi hyvin nelossentteriksi. Wild on ensi kaudella mitä todennäköisimmin pudotuspeleissä, joten Sakun kiinnostus on herännyt. Olli Jokinen on Wildille liian hinnakas.

Mikäli Vanek ei pääse yhteisymmärrykseen Wildin kanssa, on kahteen ensimmäiseen ketjuun tarjolla Jussi Jokinen. Työteliäs Jokinen sopisi hyvin paikalliseen kiekkokulttuuriin ja toisi arvoa etenkin ylivoimalle. Neljä miljoonaa kaudessa ja viisivuotinen sopimus sopisi kummallekin osapuolelle.

Kolmosketjun laitaan Haulan ja Matt Cooken kanssa laitetaan Komarov. Komarov, Haula ja Cooke muodostaisivat sellaisen energiaketjun, mikä toisi peliin niin kiekollista osaamista kuin kovan luokan karvaustakin. Komarov tuskin tinkii parin miljoonan toiveestaan, mutta Komarovin kanssa ei tarvitse tehdä pitkää sopimusta.

Puolustukseen saisi edullisesti kokeneen Salon ja miksei myös Pitkäsen, mikäli kantapää kuntoutuu. Uuninluukulta löytyy Niklas Bäckström, joskin joukkue yrittää päästä miehestä ilmeisesti eroon.

Finnesota Wild näyttäisi siis tältä:

Zach Parise – Mikael Granlund – Jason Pominville
Nino Niederreiter – Mikko Koivu – Jussi Jokinen
Matt Cooke – Erik Haula – Leo Komarov
Michael Keränen – Saku Koivu – Charlie Coyle
Justin Fontaine

Jason Zucker

Ryan Suter – Jared Spurgeon
Sami Salo – Jonas Brodin
Keith Ballard – Marco Scandella

Darcy Kuemper
Josh Harding
Niklas Bäckström

Toki, joukkue ei tule toteutumaan ja siksi ei tarvitse vetää hernettä nenään jos olet joukkueesta eri mieltä. Siis että ohittaako Keränen kokoonpanossa Zuckerin tai Fontainen ja meneekö Komarov kolmoskenttään.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s