NHL Without a map – hieman parempaa änärijournalismia

Olen NHL:än suurkuluttaja sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Sen lisäksi, että luen päivittäin uutisia, katson yli sata peliä kaudessa ja oheisdokumentit päälle. Facebookissa on perustettu tukiryhmä minua vastaan änäriä pelanneille. Jos olen kuullut jostain uudesta NHL-aiheisesta dokumentista ja en ole sitä nähnyt, minulle tulee auttamattoman tyhjä olo. Vähän kuin Game Of Thronesin seuraajalle tiistaisin, kun tietää että maanantaina tuli uutta jaksoa tuutista ulos. ”Pakko katsoa”-kategoriaan minulla pääsi vähän aikaa sitten NHL without a map, tuttavallisemmin NHLWam.

NHLWam on suomalainen änäriohjelma suomalaisille. Sitä käskyttävät kaksi herraa: Juhani Putkonen, joka on ikäiseni mukiliigakiekkoilija ja vaatefirman toimari, joka ohjelmassa häpeilemättä mainostaa omaa, Billebeino-vaatemerkkiään. Billebeinosta tulee mieleen kaksi asiaa: Ville Leino ja Arashikage-klaanin logo. Pariskunnan toinen osapuoli on Juho Manninen, kakkosdivarissa ihan mukavilla tehoilla kynäillyt niin ikään kolmekymppinen hokimosse.

Molemmat miehet ovat pesunkestäviä änäriseksuaaleja, joita ajaa eteenpäin sama änärinälkä kuin minuakin. Tiedonjyväsiä, nippelitietoa ja loputtomia faktoja joistain neloskentän yhden roolin hyökkääjistä. Ja ohjelmassa nimen omaan nämä kaksi varastavat huomion itse NHL-tähdiltä omalla persoonallaan. Vihdoinkin meidän seksuaalivähemmistömme saa nimeään kartalle.

Ohjelma käsittää läpi yhdysvaltojen matkailua ja suomalaistähtien tapailua eri halleissa. Itselleni mieleenpainuvin jakso oli se, jossa vierailtiin Minneapoliksessa. Ei niinkään Kulta-Mikken, vaan Noora Rädyn ja Minnesota Golden Gophersin takia. Toinen jakso oli tietysti suurimman idolini, Teemu Selänteen haastattelu, jossa mies esiintyi kotonaan mattimeikäläisenä. Rennosti, omana itsenään. Itse asiassa monen pelaajan kohdalla huomasi hämmennyksen, kun haastattelussa ei tarvinnutkaan puhua sitä normaalia hokijargonia viisikkohyökkäyksestä ja omasta pelistä, vaan esimerkiksi Pekka Rinne sai puhua uudesta räpylästään ja niin edelleen.

Jaksoissa käydään myös läpi eri hallien mediatiloja ja aamutreenejä, joskaan itse peliä ei näytetä lupasyistä. Eikä tarvitsekaan, pelejä näen muutenkin ihan tarpeeksi. Vaikka esimerkiksi HBO:n dokumenttisarjasta 24/7 saadaan komeasti esiin jääkiekon syvin olemus, kun isot miehet tippa linssissä muistelevat omia pipolätkäaikojaan, NHLWamista saadaan sama vaikutelma esiin eri näkökulmasta. Isot miehet tekemässä sitä mitä rakastavat.

Yhtäkkiä minulle tulee paha mieli, kun olen parjannut jotain pelaajaa, joka hakkaa ruudussani NHL 95:sta Nintendolla. Yhtäkkiä näen hänet eri ihmisenä. En tiedä olivatko pelaajat ennestään tuttuja kaksikolle, mutta aika välitön tunnelma haastatteluissa oli.

Jos ette vielä ole katsoneet sarjaa, niin ehdottomasti katseluun. Heti. Ja tekijätiimille terveisiä, että pettymyksellä ei ole rajoja, mikäli sarja ei saa edes jossain muodossa jatkoa.

 

2 kommenttia artikkeliin ”NHL Without a map – hieman parempaa änärijournalismia

  1. Loistavaa tekstiä ja mielenkiintoisia blogeja mut pakko naputtaa että Nhl95:ta ei tehty Nintendolle.. Vaan Supernintendolle. Pikku juttu mut silti 🙂 Nes ja Snes ovat eri asioita. -Bigi-

    • Pakko naputtaa sen verran takaisin, että varsinaisesti en ottanut tuota asiavirheenä, koska Leino naputti tosiaan SuperNintendoa, mikä on Nintendon valmistama laite kuitenkin. NES SNES, nintendoja molemmat 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s