Konferenssifinaalit ovat käynnissä

Ollaan konferenssifinaalivaiheessa, joten jäljellä on enää neljä joukkuetta. Suomalaisittain oltaisiin välierissä, mutta änärin järjestelmä on myös pudotuspelien osalta erilainen, joten ennen Stanley Cupin finaalia pelataan Itäisen ja Läntisen konferenssin mestaruudesta. Pystien nimet ovat Clarence S. Campbell Bowl (läntisen konferenssin mestari) tai Prince Of Wales Trophy (Itäisen konferenssin mestari).

Kotimainen Liiga on jaettu kahteen lohkoon (rannikko ja sisämaa). Jokainen joukkue pelaa toisiaan vastaan nelinkertaisen sarjan ja lohkojen sisällä pelataan vielä yksinkertainen sarja. Pudotuspeleissä runkosarjan paras pelaa huonointa vastaan ja niin edelleen. Sitten on tietysti tämä oksettava lomarengaskierros.

NHL on jaettu kahteen konferenssiin, joka taas on jaettu kahteen divisioonaan. Divisioonan sisällä jokainen joukkue pelaa runkosarjassa toisiaan vastaan 4-5 kertaa ja konferenssin toisen divisioonan joukkueita vastaan kolme kertaa. Koska NHL:ää pelataan niin Kanadassa kuin Yhdysvalloissakin, on pakko jakaa sarja niin, että matkustusmäärät ovat edes hieman järkeviä. Konferenssien välillä pelataan nykyään kaksinkertainen sarja, joten jokainen joukkue pelaa kauden aikana jokaisessa hallissa. Tämä mahdollisti tänä vuonna niin kutsutun Teemu Selänne Farewell Tourin, josta vitsailtiin rapakon takana.

Pääasiallisesti lännen joukkueita pidetään parempina. Katsaus runkosarjan voittajiin (President’s Trophy) ja Stanley Cupin voittaneisiin joukkueisiin kertoo kuitenkin sen, että kummankin konferenssin kärkijoukkueet ovat yhtä hyviä. Eroja löytyy kärjen takaa. Esimerkiksi viime kaudella konferenssien välisissä otteluissa lännen joukkueista ainoastaan Stars, Canucks ja Oilers eivät päässeet positiiviseen voittotilastoon idän joukkueita vastaan. Ainoastaan Starsilla oli tappiollinen tilasto (13-17-2), kun Canucksin ja Oilersin tilastot menivät idän kanssa tasan (14-14-2). Lännen joukkueista kuusi taas pelasi tappiollisen tilaston idän joukkueita vastaan, joten konferenssien välinen tasoero on olemassa. Eroa on jopa niin paljon, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikki konferenssien väliset tilastot on vienyt länsi.

NHL:ssä eri joukkueet elävät eri rytmissä. Jotkin joukkueet menestyvät runkosarjassa ja jotkin joukkueet säästelevät itseään kevään peleihin. NHL:ssä ei taistella niinkään runkosarjan voitosta, vaan pääsystä pudotuspeleihin. Erot ovat joukkueiden välillä loppujen lopuksi niin marginaalisia, että käytännössä jokainen pudotuspeleihin pääsevä joukkue on potentiaalinen mestari. Se on yksi syy, miksi pidän juuri jääkiekosta ja ennen kaikkea NHL:stä.

Pudotuspeleissä joukkueet tosiaan pelaavat ensin konferenssin mestaruudesta ja lopulta kummankin konferenssin mestari pelaa toisiaan vastaan Stanley Cupista. Tällä hetkellä otteluparit ovat siis Los Angeles Kings-Chicago Blackhawks ja Montreal Canadiens-New York Rangers.

Olen ennen kaikkea NHL-nostalgikko ja vaikka meidän Teemua, Mikkoa, Mikkeä tai Tuukkaa ei nähdä finaaleissa, olen iloinen että siellä on jompikumpi otteluparista Canadiens-Rangers. Montreal Canadiens on minulle se ensimmäinen rakastamani NHL-joukkue, koska maalilla pelasi Patrick Roy ja Rangers on aina se joukkue, joka voitti vuoden 1994 Stanley Cupin finaalissa Vancouver Canucksin seitsemännessä pelissä.

”The waiting is over!”

Lännen puolelta ei suosikkeja löydy. Toisaalta mahdollinen olisi nostalginen toisinto Kingsin ja Canadiensin Stanley Cup-finaalista vuodelta 1993, kun Patrick Roy nosti kannun Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin nenän edestä. Jos Blackhawks menee finaaleihin, vastakkain ovat jälleen kaksi Original Six-joukkuetta.

Rangers on tällä hetkellä hirvittävässä lennossa ja henki joukkueen sisällä on todella kova. Joukkue hankki siirtoikkunan umpeutuessa Martin St. Louisin, jonka äiti kuoli pudotuspelien aikana. Martyn tunteiden myllerrys on yhdistänyt koko joukkuetta niin paljon, että New Yorkissa on tällä hetkellä melkoisen vahva ”me”-henki ja se on yleensä se mikä nostaa pyttyjä. Ei puolustus. Rangersin lento ja Canadiensin loukkaantumisongelmat saattavat viedä sarjan amerikkalaisten nimiin.

Blackhawks hallitsevana mestarina on todella vahva ehdokas Kingsiä vastaan, jonka menestys lepää pitkälti Jonathan Quickin toruntavireen, sekä Anze Kopitarin ja Marian Gaborikin tehojen varassa. Kings oli ajoittain todella vaikeuksissa Ducksia vastaan ja oli melkoinen ihme, että kaksi ensimmäistä peliä menivät Kingsin nimiin. Patrick Kane ja Jonathan Toews ovat isojen pelien miehiä ja henkilökohtaisesti uskon, että ratkaiseva ero joukkueiden välillä ovat juuri nämä kaksi pelaajaa.

Tällä viikolla työt menevät sen verran ristiin, että viikon ensimmäinen NHL-peli tulee katsottua vasta perjantain vastaisena yönä ja vastakkain ovat juurikin Canadiens ja Rangers. Ottelu on 115. tällä kaudella katsottu NHL-matsi.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s