Teemu ja minä

Joillakin ihmisillä on mielessään julkisuuden henkilöitä, joita haluaisivat ehdottomasti tavata. Minulla on kuitenkin vain yksi: Teemu Selänne. Selänteen persoonasta kertoo paljon se, että turkulaisena fanitin Jokereiden pelaajaa. Jo ennen kuin Selänne meni NHL:ään, hän oli minulle kaikki kaikessa. Kaikki ystäväni tietävät mikä merkitys Selänteellä on minulle ja vaimoni osasi polttarivisassa vastata oikein, kun kysyttiin lempipelaajaani.

Supertähtitason pelaajia ei kovin usein änäriin tule. Selänne oli sellainen välittömästi, kun meni liigaan. Selänteen tulokaskauden maalimäärän järjettömästä lukemasta kertoo paljon se, että tuon kauden jälkeen NHL:ssä ei ole tehty yli 70 maalia. 60 maalin ylityksetkin ovat jo harvinaisuus.

Teemun arvostuksesta muiden pelaajien silmissä kertoo jo paljon se, että Ducksin verivihollisen, Los Angeles Kingsin maalivahti Jonathan Quick laittoi viimeisen ottelun jälkeen kuvan Selänteestä tekemässä hänelle maalia. Kingsin hyökkääjä Justin Williams sanoi pelin jälkeen, että joukkue olisi jäänyt jäälle hyvästelemään Selänteen vaikka 20 minuutiksi, jos vain olisi voinut. Jokainen Kingsin pelaaja jäi kentälle hakkaamaan mailojaan jäähän, mikä on jääkiekossa eräs korkeimmista kunnianosoituksen muodoista. Monelle NHL-pelaajallekin eräs NHL:n aikakausi päättyi Teemun myötä ja tunnelmat olivat varmasti haikeat. Ikään kuin pala NHL:stä olisi poistunut.Teukka

Viimeinen peli oli minulle vaikea pala. Yöunet olivat jo muutenkin jäämässä lyhyiksi, joten Kingsin ja Ducksin välinen seitsemäs peli jäi väliin. Ajattelin positiivisesti ja mietin, että Ducks hoitaa pelin kotiin. Kuitenkin tieto siitä, että peli saattaa olla numero kasilta viimeinen, sai elimistöni reagoimaan ja en saanut unta. Heräsin jatkuvasti hikisenä ja sydän meinasi pamahtaa rinnasta ulos. Kun huomasin ensimmäisen erän jälkeen pelin olevan jo 3-0, tiesin siinä vaiheessa, että tästä ei enää nousta ja tämä peli on viimeinen. Olin ahdistunut ja murtunut tiedosta. Minulla oli koko vuosi aikaa valmistautua siihen hetkeen ja silti se tuli kuin talven ensipakkaset.

Aamulla avasin twitterin ja luin amerikkalaistoimittajien twiittauksia Selänteestä ja liikutuin kyyneliin. En ollut ainoa kenen mielestä jotain on päättynyt.

Teemulla ja minulla on paljon yhteistä ja sama nimi on vain onnekas sattuma.

Me olemme molemmat syntyneet Turussa, Selänteet tosin olivat vain venematkalla, mutta meillä on myös vene. Teemu on  asunut tämänhetkisessä pääkaupungissa ja minä täällä entisessä, mutta mummini on kotoisin Helsingistä. Jos Selänteen kaksoisveljeä Paavoa ei lasketa, meillä molemmilla on yksi isoveli. Peruskoulun jälkeen me molemmat olemme opiskelleet kauppaoppilaitoksessa ja jättäneet sen kesken. Rakastamme myös maitoa.

Minulla oli lapsena joka aamu rutiinit. Sängystä ylös, peitto olkapäille, aamupala naamariin ja sohvalle kaukosäätimen kanssa katsomaan teksti TV:n sivua 245 (myöhemmin 235). Kun Teukka teki maalin, päivä oli pelastettu. Ja pelastettuja päiviä oli paljon.

Sain jatkuvasti kyselyitä koulukavereiltani, että nimettiinkö minut Teemu Selänteen mukaan. Koska taito antaa sarkastisia vastauksia tulee vasta teini-iässä, vastasin kieltävästi. Pääni sisällä näin kuitenkin itseni sirklaamassa Selänteen urissa.

Juniorina pelasin numerolla 26 ja se ei ole sattumaa. Vieraspaidalla pelasin numerolla 13, mutta kotipaidassa ei ollut kyseistä numeroa, joten kerroin numeron kahdella ja sillä oli pelattava. Kuten winnipegiläisille, 13 on se numero, jolla iskettiin säkillinen maaleja. Mailavalintani oli myös Titan ja kypärävalintani Jofa. Toisin kuin Teemulla, minulla ei ollut legendaarista pallojofaa, vaan se kulmikkaampi versio, jota käyttivät lähinnä ruotsalaiset, kuten Håkan Loob tai latvialainen maalivahti Arturs Irbe.

Toisin kuin Teemu, en ollut nopea, hyvä käsistäni saatikka erityisen lahjakas laukomaan vaikeista asennoista. Olin itse asiassa melko keskinkertainen jääkiekkoilija ja olen sitä edelleen. Kun Teemulla oli vaikeuksia polvien kanssa ja kiekko ei löytänyt maaliin entiseen malliin, minullakin oli vaikeuksia omassa elämässä, mutta molemmat nousimme tuhkasta kuin Feenix-linnut. Parempaa jääkiekkoilijaa minusta ei tullut.

Olen nyt 32. Teemu on kulkenut mukanani kaksi kolmasosaa elämästäni. Tällä kaudella maalit tulivat suoraan älypuhelimeen, josta ne sitten aamulla katsoin tuoreena, ennen kuin olin viitsinyt mennä edes aamupalapöytään. Aina kun katsoin viime kaudella Teemun pelejä keskellä yötä, tein sen Teemun pelipaita päällä. Me molemmat menemme aina onnellisena kaukaloon ja se tuntuu kodilta, vaikka ei aina onnistuisikaan.

Olin kateudesta vihreä, kun eräs tuttavani oli matkannut kuluvalla kaudella Anaheimiin, tavannut Selänteen ja hengaillut. En ollut edes vihreä, vaan sulin kateudesta. Olen nähnyt Selänteen pelaamassa, mutta en koskaan Ducksin paidassa. Kuulin, että syksyllä Selänne aikoo tryoutille johonkin kaljaliigajoukkueeseen, joten vielä on mahdollisuus päästä pelaamaan Teemua vastaan mukiliigan ottelussa. Itkisin onnesta koko pelin.

En valinnut idolikseni mitä tahansa maalilinkoa, vaan valitsin sen kaikkein hienoimman ihmisen. Teemu, Nyt kun mietit mitä teet eläkkeellä, niin tee se samalla omistautuneisuudella ja poikamaisella innostuksella kuin tähänkin asti. Kiitos, että olet osa elämääni.

2 kommenttia artikkeliin ”Teemu ja minä

  1. Paluuviite: NHL Power Week 13 – Minnesota Wild syvissä vesissä | Viitossentterin NHL-blogi

  2. Paluuviite: Numeroiden jäädytys maajoukkueessa on kyseenalaista | Viitossentterin NHL-blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s